Kasvukipuja muistellen

Sota oli ohi, isä ja eno kuopattu sekä yksi enoista koteloitti vielä kranaatinsirpaleitaan. Olympialaisia odoteltiin Helsinkiin muutaman vuoden päästä. Vaikka eipä silti minulla ei ollut aavistustakaan, mitä ne sellaiset olympialaiset olivat, mutta odottelin niitä kun toisetkin odottelivat. Äidin polkupyörällä opettelinin ajamaan, rupia sekä käsissä että polvissa riitti. Ei tarvinnut sitten enää kävellä Venäjän lammille 10 km päähän uimaan, vaan saattoi hurauttaa pyörällä.

Joskus kun oikein mankui, äiti päästi Murrolle Palonperän kioskille katselemaan suuren maailman menoa. Oli siellä kioskin kupeessa vedetty kahden männyn välille narukin, jotta päästiin pelaamaan lentopalloa jos väkeä oli riittävästi. Siinä sitä sitten tuli katseltua miehen mallia ja seurattua kun uljaat sotaurhot suureen janoonsa joivat pilsneriä. Puolen litran pullossa ei nokka kauaa tuhissut, hyvä jos yhden työmiestupakin verran kesti.

Kun pieni nappula katseli vesi kielellä toisten pilsnerin juontia, niin kerran joku pisti pojallekin oman pullon kouraan. Karvaalta ja pahalta se maistui, mutta eihän mies sellaisesta valita. Piti siitä sitten lähteä kotipuoleen, kun iltaloma oli loppu. Ajo tuntui kumman kevyeltä ja eikä aikaankaan, kun jo löysin itseni ojasta. Matkalla kävi pari kertaa samoin uudestaan, mutta olo oli kuin lehmän ostajalla eli suurenmoinen. Ajattelin heti, että tämä on minun juttu. Aina kun rahaa saan tienattua, niin iloliemeen sen sijoitan, siinä se ei mene hukkaan.

Nyt siitäkin on jo yli 35 vuotta, kun tällaisista vakaista päätöksistä piti luopua. Hävettää kertoa, että tein sen melkein omasta tahdostani. Kyllä siinä kädet vähän vapisi pari viikkoa vielä jälkikäteen, mutta sekin meni ohi. Tässä olen viime vuodet kerännyt patteria, että voin jatkaa taas keskytynyttä mutta hyvin alkanutta harrastusta. Vahinko vain että lapset tahtovat putsata kaapin, jos satun laivalta raahaamaan hiukankin arvokkaampaa tavaraa. Halpaa taas ei jaksa raahata, vanha mies kun olen.

*

Huomautuksia: Alkoholistiksi tullaan vain juomalla ja siten se on pääosin itse aiheutettu sairaus. Mallit voivat tulla muualta. Alkoholismi kieltää sairautensa. Jos sanot kaverille vaikka vain hyvää tarkoittaen: Sinulla taitaa olla alkoholin kanssa ongelmia, niin vastaus on, että en minä ole alkoholisti, mutta tuo Jaska on aika juoppo. Kun masennukseen ainoa lääke oli viina ja masennuksen aiheita ihmiskunnalla on riittänyt, niin onko mikään ihme, että surkeassa Suomessa juoppoja on riittänyt. Koska mielenterveysongelmia on perinteisesti hävetty ja sen lääkitys (viina) on aiheuttanut alkoholismia, ovat molemmat sairauksia, jotka yritetään lakaista maton alle.