Maailman ensimmäinen bestseller

Robinson Crusoe ilmeistyi 25.4.1719 ja kirjoittajana oli viini- ym. kauppias sekä osapäivätoiminen vakooja Daniel Defoe, jonka sukunimi vielä 1680-1685 hänen Espanjan Cádizin satamaa ja kapakoita kierrellessään oli Foe (foe =vihollinen). Siihen aikaan tämä nimi Espanjassa ei ollut eduksi kaupankäynnille ja siksi hän lisäsi siihen eteen De-kirjaimet. Kirjansa ainekset hän ehkä saikin Cádizista. Wikipedian mukaan kirjan Robinson Kreutznaerin tarina 28-vuotisesta pakkoasumisesta eräällä Trinidad pikkusaarella perustuu skottihulttion Alexander Selkirkin Tyynenmeren saarella ("Más a Tierra) neljä vuotta kestäneeseen asumiseen. Espanjalaisen käsityksen mukaan tarinan taustalla on kuitenkin Cantabriasta, Biskajan lahden rantamaakunnasta kotoisin olevan merikapteenin Pedro Serranon haaksirikko Karibialla. Se tiesi kahdeksan vuoden olemista asumattomalla saarella.

Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Kaarle V eli Espanjan kuninkaana (1516-1556) Kaarle I hallitsi laivoineen suvereenisesti Karibian meren alueita ja vain brittiläiset merirosvot kuninkaallisine lupakirjoineen häiritsivät keisarillista liiketoimintaa. Vuonna 1525 vanha huonokuntoinen 2-mastoinen saattolaiva (patache) kapteeni Pedro Serranon komennossa nosti ankkurinsa ja otti suunnan Santa Martan satamasta kohti Havannaa. Karibialle tyypilliset hurrikaanit olivat merimiesten uhkana ja niinpä eräs niistä katkaisi tämänkin laivan matkan.

Keskiyöllä laiva hajosi ja pääosin upposi. Hyvänä uimarina Serrano pelastui läheiselle autiolle saarelle. Seuraavana aamuna selvisi, että viisi muuta oli myös pelastunut, joista yksi oli nuori laivapoika. Merikilpikonnat, ravut, toukat ja sadevesi olivat haaksirikkoisten pelastus alkuvaiheesta lähtien ja laivasta sukelletun piikiven avulla saatiin tulikin aikaiseksi. Savuavaa roviota pidettiin sitten yllä vuosikaudet, jotta joku olisi heidät löytänyt.

Ajan kanssa laivan puuosista tehtiin hutera lautta, jolle lastattiin muonaa ja vettä. Kolme uskaliasta nousi lautalle ja suuntasi kohti Jamaikaa. Heistä ei sen jälkeen kuulunut mitään. Muutama viikko tästä merimies ja laivapoika sekosivat epätoivosta tai kuumuudesta, pureskelivat käsivarsiaan, saivat infektion ja kuolivat. Serrano jäi yksin, mutta jossakin vaiheessa tuli tai oli tullut ’Perjantai’ kuvaan; siitä tämä tarina ei kerro.

Kolme vuotta tästä Serrano ’kompastui spaniardiin’, joka oli haaksirikkoutunut ja ajautunut pelastusveneellään toisen merimiehen kanssa saarelle. He halusivat päästä saarelta pian ja kannustivat Serranoa ja ’Perjantaita’ mukaan, mutta Serrano kieltäytyi, koska selviytyminen satojen kilometrien matkasta veneellä oli aika toivotonta. Spaniardit lähtivät eikä heistä sen jälkeen ole merkintöjä aikakirjoissa.

Vuodet vierivät ja vihdoin eräs laiva oli huomannut heidän savukiehkuransa taivaanrannalla ja tuli pelastamaan Serranon ja ’Perjantain’, joka onnettomuudeksi matkalla Espanjaan sairastui ja kuoli.

Keisari Kaarle V kuuli tästä tapauksesta ja kutsui Serranon luokseen toivomuksenaan, ettei Serrano leikkaisi partaansa tai tukkaansa ennen tapaamista. Tarina kertoo, että Serrano sai keisarilta eläkkeekseen 4000 kultadukaattia, millä rahalla hän matkusti Panamaan, rakensi sinne upean talon, mutta sairastui pian talon valmistumisen jälkeen ja kuoli.

 

JaakkoKorpi-Anttila
Kirkkonummi

Sotaorpo, elämä hautausavun ennakon ja halpakaupan tarjousten varassa (pääosin, evp).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu