Inkeriläispakolaiset

Meillä on käynyt vuosia ilmanpuhdistuslaitteiden huoltaja vaihtamassa suodattimet. Mukava kaveri, puhuu paljon vaikkakin hieman murtaen. Nyt satuin kysymään, että mistäpäin oli lähtöisin. Inkeristä kertoi tulleensa ja tarinointi alkoi.

Jääköön hänen äitinsä isän ja äitinsä veljen kohtalo toiseen kertaan. Mutta hänen äitinsä ja tämän sisko kävivät Stalinin avustuksella Kazakstanissa katsomassa ja kokeilemassa, miten viljavainot lainehtivat kuivassa hiekkaerämaassa. Onnistuivat palaamaan Inkeriin, mutta syttyneen sodan alta hakeutuivat evakkoon Suomeen.

Rauhansopimuksen mukaan inkeriläiset oli palautettava Suomesta takaisin Neuvostoliittoon. Palaajille luvattiin, että he saavat takaisin entiset asuntonsa, talonsa ja maansa. Mutta Stalinin lupaukset jäivät lupauksiksi. Opintomatka Siperiaan saattoi kestää loppuiän, mikä puolestaan monessa tapauksessa oli hyvin lyhyt muustakin syystä kuin sairauksien tuomista heikentymisistä johtuen.

Jo sodan jälkeen olin itsekin kuullut huhuja, että paluujunien pysähdyttyä Viipurissa, kaikki eivät jatkaneet sieltä eteenpäin kohti Inkeriä. Huoltomies kertoi tapauksesta, kun hänen äitinsä palasi Viipuriin junalla, jossa oli satoja inkeriläisiä. Asemalla heidät otettiin junasta, vietiin riviin ja otettiin luku kolmeen. Kolmonen oli mustapekka. Erään miehen vieressä oli raskaana oleva nainen, jolle oli tulossa kolmonen, mies vaihtoi nopeasti tämän kanssa paikkaa. Kolmoset ammuttiin ja loput jatkoivat matkaa kohti Siperiaa.

Tämä ammuttu mies ei kuitenkaan kuollut, vaan yön pimeydessä haavoittuneena kaivautui esiin ruumiskasasta ja selvisi aikanaan Suomeen. Myös tämä silloin raskaana ollut nainen lapsineen muutti Suomeen ja paljon myöhemmin erilaisten mutkien kautta tapasivat.

Jos tähän uskovaisen huoltomiehen tarinaan on luottamista, niin suojelusta asianosaisilla on ollut mukana normaalia enemmän.