Metrinen vallankumous

Ranskan valankumous toi tullessaan metriin desimaalijärjestelmän helpottaman kommunikointia ja vaihdantaa. Vallankumouksen aattona Ranskassa oli noin 800 mittanimikettä ja 250 000 arvoa pituus- ja painomitoille, mikä haittasi merkittävästi kanssakäymistä ja erityisesti kauppaa muun muassa mahdollistamalla kaikenlaisen korruption. Ei riittänyt, että jokaisessa provinssissa oli oma järjestelmänsä, vaan jopa kylällä saattoi olla omansa.

Kolme viikkoa Bastiljin valtauksen jälkeen eli 4.8.1789 aatelisto menetti etuoikeutensa määrätä paikallisesti paino- ja pituusmittojen arvot. Seurauksena oli kansalaisilta ehdotustulva uusiksi mitoiksi. Jo kuukausia aiemmin tähtitieteilijä Jérôme Lefrançois de Lalande oli ehdottanut siirtymistä yhtenäiseen mittajärjestelmään, mikä rauhallisemmissa olosuhteissa oli hyväksytty ilman tutinoitta, mutta nyt pariisilaismittoja kyseenalaistettiin monelta suunnalta.

Monien mutkien ja pitkien puheiden jälkeen sovittiin, että pituuden yksikkö on metri, jonka 10-kerrannaiset ovat suurenevia yksiköitä ja 10-jaolliset pieneneviä. Antoine Laurent de Lavoisier, veronkerääjä, ’kemian isä’ ja tiedeakatemian jäsen, totesi muun muassa, ettei ollut mitään niin ylevää ja jaloa järjestelmää kuin desimaalinen metrijärjestelmä. Tämä lausunto ei vienyt häntä 8.5.1794 giljotiiniin, vaan enempi syynä oli tuo vieroksuttu veronkeruuammatti.

Matemaatikot Gaspard Monge, Pierre-Simon Laplace ja Nicolas Concoret muodostivat tiedemiesryhmän, joka pitkän väännön jälkeen ehdotti, että yksi metri on 10 miljoonasosa pohjoisnavan ja päiväntasaajan etäisyydestä maapallon pintaa pitkin Dunkerquen, Pariisin ja Barcelonan kautta kulkevan meridiaanin pituus. Mittauksesta vastasivat tähtitieteilijät Baptiste Delambre ja Pierre Méchain ja mittaustulos saatiin valmiiksi 1792. Virallisesti Ranska hyväksyi sen 10.12.1799 Napoleon Bonaperten ollessa tasavallan konsulina julistaen, että ”valloituksia tulee ja menee mutta metri säilyy ikuisesti”.

Pientä tarkennusta metri on saanut. Pierre Méchain päätyi tarkistuslaskelmissaan siihen, että meridiaanin pituus olisi 10 002 290 metriä eli metrin olisi pitänyt olla 0,2 mm lyhempi. Hän salasi virhearviointinsa aina vuoteen 1795 asti, jolloin ilmoitti virhemahdollisuuden olevan 0,3 mm. Helmikuusta 1796 joulukuuhun 1797 metriä ”markkinoitiin” muun muassa lentolehtisten avulla ja valmistettiin myös kaksi identtistä metrin pituista mittasauvaa, joista toinen on Pariisissa esillä marmoritauluun kiinnitettynä ja toinen meni kassaholviin turvaan.

St. Helenan saarella Napoleon kirjoitti päiväkirjaansa metristä, että hän ei tehnyt metripäätöksellään onnelliseksi pelkästään 40 miljoonaa ranskalaista vaan koko maailman ihmiset. Kun ”vanha hallinto” palasi Ranskaan oli metrijärjestelmäkin vaarassa. Metrin pelastajiksi tulivat Hollanti, Belgia ja Luxemburg, jotka olivat sen ajan suuria kauppamaita ja ajoivat metrin kansainväliseen kauppaan. Enää Myanmar, Liberia ja USA ovat maita, jotka eivät ole liittyneet metrijärjestelmään.

Historia National Geographic, no. 180, ss. 24-28

0
JaakkoKorpi-Anttila
Kirkkonummi

Sotaorpo, elämä hautausavun ennakon ja halpakaupan tarjousten varassa (pääosin, evp).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu