80% Vatikaanin papeista on homoja
Ensi torstaina julkistetaan 576 sivuinen Frédéric Martelin kirja Sodoma, In the Closet of the Vatican. The Timesin artikkelin mukaan kirjassa väitetään, että 80% Vatikaanin mustakaavuista on homoja ja suurimman kritiikin kohteena ovat pappien salaiset homoavioliitot miesprostituoitujen kanssa. Vatikaani olisi siten maailman suurin homoyhteisö. Kirjan tiedot perustuvat kardinaalien, pappien ja jopa sveitsiläiskaartilaisten 1500:an haastatteluun, joiden tekemiseen ja tutkimuksiin on osallistunut noin 80 henkilöä. Haastatelluista 41:sta kardinaalista oli 30:sta eri maasta.
Pommiksi on ennakkoon kuvailtu kirjan esille nostamia asioita, mikä tietysti nostaa kassavirtaa, kun mielenkiintoa kasvatetaan maailmanlaajuisesti. Valta, homous ja tekopyhyys ovat asioita, joita leyhytetään suuntaan jos toiseen. Tekopyhyys kohdistuu erityisesti siihen, että katolinen kirkko vastustaa homoavioliittoja.
Jopa itse paavia ryöpytetään yhdeksi kuningattarien joukossa ja outoon valoon saatetaan hänen vaatimuksensa, etteivät homotaipumuksia omaavat sovi papeiksi. Tällä viikolla sattumalta Belgiassa julkaistiin selvitys, että pappien uhreista 76% oli miespuolisia, mikä sekin melko paljon viittaa pappien homoseksuaalisuuteen. Myös saksalaisen viime syyskuussa julkaistun raportin mukaan 3500 tapauksesta pääasiallisina kohteina olivat alaikäiset pojat.
Naistenvaatesuunnittelijoina on minun käsityksen mukaan homoseksuaaleja miehiä paljon runsaammin kuin väestössä keskimäärin. Olen ajatellut, että tässä tuo suuntaus auttaa näkemään asiat vähän kuin molemmilta puolilta. Siis että miltä se vaate tuntuu naisesta pitää ja miltä katsella miehenkin silmin. Tässä en halua moittia sen enempää miehiä, naisia kuin mahdollisia muitakaan sukupuolia tai niitä, joilta se puuttuu.
Kun sitten mennään katoliseen kirkkoon, niin kyllä kait tuo vaatesuunnitteluun ilmeisen sopiva etu voisi jotenkin olla siirrettävissä sielunhoitoonkin. Ongelma tulee sitten vastaan siinä ”kokista ja sipsiä” -osiossa (vanhan vitsin mukaan).
Aika harva on luonnostaan aseksuaalinen. Hirveää kamppailua Jumalan määräämiä luomisvoimia vastaan sitten muille tuo naimattomuus. Naimattomuutta ihanteena ei esiinny esimerkiksi juutalaisuudessa tai islamissa, että se on aika pitkälle kristillisyyden oma viritys, tekisi mieli sanoa uskonpullistus.
Raamatustahan käy aika selvästi ilmi, että Luojamme on homofobinen. Siksi homofobia kuuluu aitoon kristinuskoon. Kannattanee kuitenkin Uudesta Testamentista laskea, miten usein Jeesus tuomitsi homostelijat ja miten usein hurskastelijat. Samassa suhteessa toimien mennee oikein.
Ilmoita asiaton viesti
En osaa UT:tä ulkoa, mutta arvelisin, ettei Jeesus maininnut homoja kertaakaan. Raamatussa homovastaisuutta on kai lähinnä VT:ssä ja Paavalin kirjeissä.
Se, että katolisen kirkon papeissa on paljon homoja, ei johtune heidän erityisestä soveltuvuudestaan tuohon tehtävään, vaan siitä että he eivät kuitenkaan ole voineet elää avoimesti taipumustaan toteuttaen, joten selibaattivaatimus ei ole ollut erityinen uhraus.
Ilmoita asiaton viesti
→ 2/OV ”.. ettei Jeesus maininnut homoja kertaakaan..”
Muistin varaisesti toteaisin, että 2000 vuotta sitten rakkaudella ymmärrettiin paljolti vain miesten välistä tunnetta. Jeesuksellakin oli vain miespuolisia rakkaita opetuslapsia, joista rakkain oli Johannes. Hysteerisiä naisia vaivasivat lähinnä riivaajat, joita sitten ajettiin pois. Hysteria tarkoittaa kreikan kielessä ’kohtua koskeva’. Riivatut naiset puolestaan avustivat Jeesuksen porukkaa rahallisesti.
Otteita:
Luuk. 8:3 Sen jälkeen Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään julistaen ilosanomaa Jumalan valtakunnasta. Hänellä oli seurassaan kaksitoista opetuslastaan [Matt. 27:55,56; Mark. 15:40,41; Luuk. 23:49 : Luuk. 4:43+] sekä muutamia naisia, jotka hän oli parantanut taudeista ja vapauttanut pahojen henkien vallasta. Näitä olivat Magdalan Maria, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä, [Mark. 16:9]
Johanna, jonka aviomies Kausas oli Herodeksen korkeita virkamiehiä, sekä Susanna. Lisäksi oli monia muita naisia, ja kaikki nämä avustivat heitä omilla varoillaan. [Luuk. 23:8]
Ilmoita asiaton viesti
Kreikan kielessä on kuitenkin monta rakkautta merkitsevää sanaa, ja miesten välinen rakkaus ei varmaankaan UT:ssa viittaa eroottiseen rakkauteen (vaikka tietysti muutakin on yritetty väittää).
Ilmoita asiaton viesti
→ 4/OV: ”.. monta rakkautta merkitsevää sanaa ..”
Siihen aikaan ei miehen ja naisen välinen rakkaus ollut kovin korostetussa asemassa ja naiset ymmärrettiin monesti vain lastentekijöiksi. Jeesus ja opetuslapset olivat aktiiviaikoinaan viriilissä iässä. Tätä taustaa vasten jos peilaa riivaajien poisajamista, niin erilaisia vaihtoehtoja käy helposti mielessä.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös Giovanni Boccaccion (1313 – 1375) loistava tarinakokoelma Decamerone kerro juuri tästä aiheesta – tosin homoerotiikka on kirjassa silkkaa heteroa ja jos oikein muistan, siinä kääntyy myös asia toisin päin, kun nunnatkin nautiskelevat.
Kuitenkin kysymyksessä on katolinen kirkko ja ”selibaattin” vaikeus.
—–
– Yksi asia, josta Decameronessa paljon puhutaan, ovat papiston seksuaalinormit eli siinä puhutaan papeista, jotka hyvin mielellään rikkoivat selibaattilupauksensa ja yrittivät vokotella kauniita ja naimisissakin olevia naisia, kertoo Turun yliopiston apulaisprofessori Kirsi Salonen. – Se nyt tarkoitti tietenkin sitä, että kirja liittyi hyvin paljon siihen 1300–1500 -lukujen kritiikkiin, kun papit eivät noudattaneet selibaattilupauksiaan.
(Lähde: Wikipedia)
—–
Kirja ei nyt ole tässä käden ulottuvilla, mutta blogaaja varmaan tietää ko. teoksen mainioista tarinoista.
Decamerone koostui muistaakseni kolmen päivän aikana kerrotuista noin sadasta enemmän kuin vähemmän eroottisista tarinoista. Tarinoiden irvailulta eivät säästyneet munkit eivätkä nunnatkaan.
Olikohan Toisen päivän tarinoissa kun kiertävä näyttelijä ajaa pois pahoja henkiä matkalla kohtaamistaan vaimoista – hiukan intiimillä ”pyhimyksen kosketus”-menetelmällä. Mies huomataan huijariksi, mutta kuin ihmeen kaupalla hän välttää tuomion.
Mainioin tarina oli se, kun mies nimeltä Masetto tekeytyy kuuro-mykäksi ja pääsee nunnaluostarin puutarhuriksi. Lopun arvaatte. Muistaakseni Masetto joutui pakenemaan paikalta – kun voimat loppuivat.
—-
Toki Decameronen tarinat eivät aivan natsaa blogin otsikon kanssa, mutta mielestäni kirjassa sivutaan samaa aihetta, katolisen kirkon selibaattia ja kaksinaismoraalia.
Ilmoita asiaton viesti
Decamerone tarkoittaa kymmentä päivää, ei kolmea.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä tosiaan – mutta ”sama mies” eli kirja (((
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos saksalaisen Martin Lutherin, Mikael Agricolan ja Kaarina Maununtyttären, suomalainen kirkko on evankelis-luterilainen käytännöltään, jossa pappikin voi perustaa normaalin perheen. Tätä samaa varmaankin voisi suositella Vatikaaniin, jos ongelma (vääristynyt vietti) on siellä noin laaja. Kirjoissani Kristillinen filosofia kerron vaarasta, jossa ihmisen taipumus voi periytyä elämästä toiseen. Jos on sukupuolisesti levoton ja aktiivinen myös silloin, kun on käytöshäiriö, saattaa tuottaa itselleen vahinkoa elämän kulussa. Ongelmat seuraavat ihmistä mukana. Nykyään on onneksi olemassa terapioita ja keinoja itsensä parantamiseen ja ohjaamiseen, jolloin voi maltillisesti oppia parempia käytöstapoja. On selvää, että jokainen ihminen ei ole niin sanottu perheihminen, mutta silloin pitäisi ihmisyhteisössä löytää keinoja olla luova ja tuottava ihminen ilman, että vahingoittaa muita ihmisiä.
Ilmoita asiaton viesti