Atellaanit
Jo Rooman tasavallan aikaan siellä esitettiin atellaaneja (lat. fabula Atellana = atellaanien pilanäytäntö; Atella kaupunki Italian Campaniassa, Napolin ympäristössä). Ne olivat yksinkertaisia, kansanomaisia ja hiukan räävejä ilveilyjä pysyvine henkilöhahmoineen: tyhmä Marcus, suulas kerskailija Bucco, ovela kyttyräselkäinen Dosennus, typerät narrit Pappus ja Sannio. Atellaanit siirtyivät oskien eli samnilaisten keskuudesta Roomaan, saivat tasavallan lopulla taiteellisen huvinäytelmän muodon ja pysyivät yleisön suosiossa keskiaikaan saakka, jolloin niiden sijalle tulivat miimos ja pantomiimi. Atellaaneista on säilynyt ainoastaan vähäpätöisiä katkelmia.
Ehkä aikamme Lapatossu, Pekka ja Pätkä, Kassi-Alma, Uuno Turhaporo jne. -tyypit sopisivat atellaanihahmoiksi. Nyt kun kaksikielisten nimien välttäminen on tullut tavaksi siten, että erilaisille yrityksille, laitoksille ja rakennuksille otetaan latinankielinen nimike, kuten Porthania, Aboa Vetus et Nova, Destia, Itella, Veho, Volvo, Fiat, Chymos, Helios, Solidium jne. niin tulee mieleen, että eduskuntatalolle voisi ottaa nimeksi Atellania. Se kuulostaisi komialta tällaisen rahvaan brutalistin korvaan.
Kysymys herää: onko blogisti kenties alkanut lukea tietosanakirjaa löytääkseen mielenkiintoisia aiheita? On kerrassaan ihme, että voimme nykyaikana tietää tällaisesta. Oma tietosanakirjani sanoo aiheesta:
Atellaanit, muinais-it. rahvaan ilveylyjä pysyvine tyyppeineen, saivat Roomassa taiteellisen huvinäytelmän muodon.
Tämä on nykyäänkin yhtenä taiteenlajina, mielestäni myös sketsinäytelmät, Putous-hahmot jne.
Wikipediassa oli Maccus (ei siis Markus). Oliko kirjoitusvirhe?
Ilmoita asiaton viesti
>1 / TK: ”..Maccus ..krjoitusvirhe…”
Kiitos korjauksesta. En pysty tarkistamaan tähän hätään. Joku vuosi sitten hävitin nimittäin lähteen eli perimämme Otavan tietosnakirjasarjan. Luin tosiaan sen ensin läpi ja kirjoittelin muistiin (kiroitusvihreineen) muutamia silloin mielenkiintoisiksi kokemiani asioita. Sattui taas silmiini konetta putsatessani ja jotenkin tuntui sopivan nykymenoon.
Ilmoita asiaton viesti
(tämä käyttöliittymä on menettänyt graafisyytensa, mutta kommentoin silti)
Tietosanakirjoja ei missään tapauksessa kannata hävittää. Niitä saa hankittua uusia käytettyjä, jos niin on päässyt käymään. Digitaalinen tieto ei korvaa tietosanakirjoja, joihin on tallennettu siihenastinen tietämys. Tietosanakirjaa ei voi muuttaa ja tieto pysyy autenttisena erilaisista pyrkimyksistä huolimatta. Tietosanakirjat ovat arvokas perintö.
Ilmoita asiaton viesti
→ 3/TK: ”.. Tietosanakirjat ovat arvokas perintö.”
Tarpeettomana poistin, kun meillä ’kylkiluu’ tietää kaiken.
PS. Jätin kuitenkin WSOY:n 16-osaisen Spectrumin jemmaan.
Ilmoita asiaton viesti
Itselläni on Otavan pieni tietosanakirja perintönä ja sen on ollut monesti arvokas apu näissä blogistinhommissa 🙂 Tuo kirjasarja oli, kun sen sain haltuuni, puutteellinen. Neljäs osa piti hankkia antikvariaatista. Neljäs osa ei ole ihan samaa painosta, mutta kelpaa. Kaipa mukana on tunteellisuutta isän ja äidin vanhoja kirjoja kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti