Kuississiin sano Loimaan likka

Nyt kun ulkoruokintakausi on lavatanssijoiden osalta alkanut vapun alla, niin tulee mieleen kohtapuoleen lähes 70 vuoden takaiset harvat tanssireissut nöösipoikana Loimaan Pappisten lavalle. Vielä silloin ei tuo hameväen kyörääminen ollut päällimmäisenä mielessä, mutta hienoa ja ihmeellistä se oli päästä pällistelemään aikuisten ihmisten möyrimistä varsinkin juhannuksena.

Viime vuosina siellä käydessäni ajan hammas oli purrut merkittävästi paikkaan. Vanha lava oli lahonnut ja uusi rakennettu sekä järjestävä seura oli pokannut ’vuoden huvipaikka’-palkinnon. Ei enää näkynyt yhtään kansallispukuista viinanmyyjää, pusikoista ei kuulunut kortinläiskettä eikä loppuillasta edes tapeltu nurkan takana. Hengetöntä puuhaa tuo lavatanssi nykyään – sanoisin.

Tanssipaikoilla varmaan kohta järjestysmiehetkin palkataan vain sitä varten, että he hakevat seinäruusuja tanssimaan. Muuten syrjähyppynä, gigolo sanan merkitys vielä sata vuotta sitten oli pelkästään tanssipartneri. Pariisin tangomarkkinoilla vuosikymmenten saatossa sana sai sitten laajemman merkityksen. Niin se sivistys valtaa alaa.

Loimaalle palatakseni, minua viehättää alueen murre ja ajatuksenjuoksu. Eräs neitonen kertoili kerran flaksistaan eli tanssiin hausta seuraavaan tapaan: ”Kun mä’ panin seisten siinä lavan reunalla, niin kuississiin kylän komein karju haki vierestä”. Syvällisempi tulkinta jääköön lukijalle.