Oopperan teetanssit

Seniorit kansoittavat oopperan lämpiön kesäkuukausia lukuun ottamatta joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona kello 15-17. Nuoruusmuistojen lavatanssiin liittyvät kiinteästi sanat lumous, onni, intohimo. Elämän töyssyissä ja kurveissa nämä sanat tahtovat tippua rattailta, mutta teetansseissa ne heräävät uudestaan eloon.

Synti saa vanhemmankin väen liikkeelle, vaikka aikanaan jo New Yorkin pormestari kielsi teetanssit irstaina orgioina (The New York Times 5.4.1913). Kielto lienee ajan myötä hukkunut tangon ryskeeseen. Ainakin näin kävi tällä viikolla Helsingissä, missä Kimmo Leppälän orkesteri solistinaan oopperalaulaja Aki Alamikkotervo käynnistivät kuluvan syyskauden ilmaiset Oopperan teetanssit ikivihreillä tanssikappaleillaan.

Teetansseilla on monta funktiota. Sinne kokoonnutaan tietenkin tanssimaan, mutta myös tapaamaan tuttavia ja tutustumaan toisiin ihmisiin sekä tietenkin poissaolijat haukutaan. Vuosia sitten kun nämä teetanssit alkoivat, väkeä oli vain hiukan enemmän kuin soittajia, nyt lämpiössä on tungoksen tuntua monin paikoin. Leppälältä kuulin, että yritysmaailmaankin tieto oli kiirinyt ja oli tarjottu asian edistämiseksi pientä sponsorointiakin.

Hukkaan siellä näytti menneen minun Matteuksen 5. luvun varoittava referointini: ”Jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan”. Paita näytti olleen hiestä märkä muillakin kuin minulla eikä synnin taakka tuntunut painavan ketään. ’Voi aikoja, voi tapoja!’