Aavan meren tuolla puolen ..

Argentiinassa asukkaita on noin 45 miljoonaa ja pääkaupungissa Buenos Airesissa 3 miljoonaa. Maan koronaviruskuolleisuus miljoonaa asukasta kohti on tällä hetkellä 151 (Suomi 61), pääkaupungin vastaava luku lähentelee jo 1700. Ei ihme, että turistikohteet ovat aavemaisen hiljaisia ja erityisesti katu Caminito, joka ennen pandemiaa on vuorokaudet ympäri aina kuhissut tangouskovaisia kuin Mekka islamisteja ramadanin aikaan.

Buenos Airesin turisti-ikoni on Riachelojoen suun La Bocan kaupunginosassa (Pikku-Italiassa) Caminito katu, jota pitkin myös Filiberti asteli päivittäin aikoinaan telakalle ja purkaamolle töihin. La Bocan perustamisesta tuli elokuussa kuluneeksi 150 vuotta ja kadusta alkoi muodostua turisti-ikoni joskus 1950-luvulla, kun Oscar Juan de Dios Filibertin (s. 8.3.1885 k.11.11.1964) vuonna 1923 säveltämä tango Caminito saavutti maailman valloituksensa ollen nykyisin ”La Cumparsitan” ja ”El Choclon” jälkeen menestyksekkäin tango. Unto Monosen otsakkeen tangolla on vielä matkaa kärkipaikoille.

Filibertin koulunkäynti katkesi 9-vuotiaana huonon käytöksen vuoksi, työura alkoi kengänkiillottajana sitten katukaupustelijana, sivutyönä pelätyn poikasakin johtajana, kauppa-apulaisena, lastaus- ja purkaustöitä satamassa, sieltä kirvesmieheksi ja myöhemmin metalliasentajaksi Mihanovichin telakalle. Hänen aatemaailmansa muuttui iän myötä anarkistiseen suuntaan sekä siinä sivussa hän oli mukana jätkäbändissä.

Telakalla ollessaan Filibertin työmatka kulki La Bocassa erään korttelin poikki pitkin kapeaa oikotietä, jonka varrella eräästä talosta tulevat sievän tytön iloiset tervehdykset inspiroivat Caminiton ensi tahdit. Sävellys oli valmis vasta kymmenkunta vuotta myöhemmin eli 1923. Sanat löytyivät vasta kolmen vuoden päästä, kun runoilijaystävä Gabino Coria Peñaloza antoi 1903 kirjoittamansa runon sävellyksen sanoiksi ehdolla, ettei tekstiin kosketa.

Ollessaan 21 vuotias Peñaloza vieraili tuttavansa luona Mendozan maakunnassa. Emäntänsä luona hän tapasi Maria-nimisen nuoren musiikinopettajan ja ihastus oli molemminpuolinen. Emäntänsä luota Marian asunnolle johti pieni apiloiden reunustama polku, jota nuoripari usein kulki käsi kädessä. Eron hetki koitti aikanaan, kun Peñalozan piti lähteä San Juaniin, mutta hän lupasi tulla pian takaisin. Ero kesti kuitenkin yli vuoden ja ikävöivän Marian vanhemmat lähettivät tämän sillä välin toiselle paikkakunnalle. Kun Peñaloza palasi Maria oli poissa. Vuosi oli 1903, hän ei tiennyt Marian sukunimeä eikä sitä, minne tämä oli mennyt ja hän puki surunsa runoksi: ”Hän meni pois / eikä koskaan enää palanut / seuraan hänen jalanjälkiään / hyvästi pieni polku … ”

Tapani Kansan laulussa”Pikku tie” on hyvä käännös Caminitosta, mutta eniten minua Caminito on sykähdyttänyt Martti Metsäkedon laulamana. Lähes miljoona kuuntelukertaa on saanut osakseen Julio Iglesiaksen romanttinen tulkinta Caminitosta.