Ei niin suurta herraa, etteikö maanviljelijän kädestä syö!

Synnyinseudullani aikoinani kuulin usein otsikon muotoisen lausahduksen, mikä ei ehkä enää nykyisen globalisaation vallitessa rauhan aikana täysin pidä paikkaansa. Vilja- ja öljykasvien tuotanto rauhan aikana keskittyy maailmassa tietyille alueille ja tiettyihin kasveihin. Kun ajatellaan lihan tuotantoa, soijapapu on yksi keskeisimmistä raaka-aineista valkuaisainepitoisissa rehuissa. Soija sisältää proteiinia, linolihappoa, B-, K- ja E-vitamiineja (ei kuitenkaan B12- eikä D-vitamiinia). Soijapavun proteiinipitoisuus voi olla jopa 45%.

USA, Brasilia ja Argentiina ovat soijan suurimpia tuottajamaita. Brasiliassa on viime aikoina ollut soijan viljelylle epäsuotuisat sääolot ja se voi olla yksi syy vallata lisätilaa sademetsiltä, jotta viljelyalaa lisäämällä korvattaisi kasvutehon heikkeneminen. Oli miten oli, mutta USA:n maatalousministeriö raportoi, että soijan hinta on nyt korkeimmillaan sitten vuoden 2016 Chicagon pörssihintojen. Lokakuun aikana futuurihinta hypähti peräti 7% eli tonnihinta oli 418,3 US$. Myös USA:ssa soijasadon ennustettiin pienentyvän, mutta nyt havaitaan, että se pieneni ennustettua enemmän.

Mielenkiinto kohdistuu monelta suunnalta siihen, miten lihan kuluttajahinnat ensi vuonna nousevat, vaikka vehnän ja maissin hinnannousut ovat olleet suhteellisen maltillisia. Argentiinassa on kiihkeästi lisätty soijan viljelyalaa, joten lähikuukaudet näyttävät pureeko heidän ponnistelunsa soijan maailmanmarkkinahintaan.