Erasmus Rotterdamilainen ja juhannustanssit Toivolan lavalla

Juhannus pitää viettää niin korvessa, ettei ääni kanna maalikyliin. Meillä perinteenä näyttää olevan Toivolan lava Ylöjärvellä Näsijärven pohjoisreunan tasalla. Sinne ei tule meiltä suuntaansa kuin 238 km. Samaiseen perinteeseen kuuluu, että Harri Nuutinen ja Tanssin Taika tahdittaa niin sisällä kuin ulkolavalla ikivihreällä tanssimusiikillaan. Yleisestä perinteestä poiketen siellä ei näkynyt humalaisia eikä tappeluita, joten siinä mielessä näitä harrastuksia olisi pitänyt hakea muualta. Tikanheittoakin löytyi. Tanssijoita oli lähes ruuhkaksi asti ja siitä saa syyttää orkesterin vetovoimaa.

Tavallisesti meikäläiseltä vieteri oikenee viimeistään jo kolmannen setin jälkeen, mutta nyt meni pasmat sekaisin ja tuli tanssittua joka setti alusta loppuun. Siinä kotimatkalla körötellessäni pappakyytiä kotia kohti ja navigaattorini nukkuessa vieressäni tuli mieleeni aikoinaan paavinkin hyväksymä vanha oppikirja ’Tyhmyyden ylistys’ (Stultitiae Laus, Erasmus Rotterdamilainen 1. painos 1511). Tyhmyys, rouva Stultitia: ”Hän on asettanut orvon järjen vastapainoksi kaksi pelottavaa tyrannia, nimittäin Vihan, joka valtikoi sydäntä, tuota kaiken elämän lähdettä, sekä irstaan Himon, joka niin paljon säätelee epäjalojen ruumiinosien toimintaa. Järki saarnaa äänensä käheäksi paheita vastaan ja pauhaa siveellisen kunnon puolesta. Mutta siihen sen valta päättyykin.”

Kirjassaan Erasmuksella on myös analyysi muun muassa vanhoista naisista ja vanhoista miehistä, joista viimemainituista rouva Stultitian haavoittavat nuolet osuivat pahasti meikäläiseen: ”On ilmeisesti minun suopeuteni ansiota, että ikäkulujen ukkojen sallitaan juoksennella missä milloinkin, vaikka heissä tuskin on edes ihmisen näköä; kaljuina, kurttuisina, harmaina, hampaattomina he sammaltavat kaikenlaisia älyttömyyksiä. Mutta siitä he viis välittävät, he iloitsevat elämästä, jopa leikkivät nuorukaisia. Yksi värjää tukkansa, toinen peittää kaljunsa tekokuontalolla, kolmas lainaa tekohampaat vaikkapa lähimmältä sukulaiseltaan sialta, neljäs rakastuu kuolettavasti nuoreen neitoon ja kosiskelee häntä narrimaisemmin ja naurettavammin kuin yksikään nuorukainen. Niinpä niin, nykyisin on tuiki tavallista, että vanha pattipolvi nai nuoren hempukan vaikkapa ilman myötäjäisiä; puutuu vain, että tästä tämmöisestä ryhdytään sepittämään ylistyslauluja…”

Mutta hyvää kesän jatkoa, tavataan silti tanssilavoilla!