Helatorstai lähestyy – mitä kaikkea sen syntymiseen liittyykään

Helatorstai on kristillinen juhlapyhä, jota vietetään neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä Jeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi. En malta olla lainaamatta paria otetta professori Veikko Litzenin kirjasta Tie Nikeaan (2009). Kirja on kokonaisuudessaankin lukemisen arvoinen!

»Rooman senaatin julistuksen ohella perinteiseen keisarin apoteoosiin, jumalaksi korottamiseen, kuului taivaaseennousu. Sen kerrottiin tapahtuneen ensi kerran Rooman ensimmäisen kuninkaan Romuluksen kuoltua. Jumalaksi korotettuna häntä sanottiin Quirinukseksi, jonka ”lapsina”, kviriitteinä, roomalaiset pitivät itseään. Historioitsija Livius kertoi, miten kesken sotaväen katselmuksen nousi myrsky ja ukonilma. Pilvi peitti kuninkaan sotilaiden näkyvistä, ja kun ilma kirkastui, valtaistuin oli tyhjä. Lähimpänä olleet senaattorit vakuuttivat, että myrsky oli temmannut Romuluksen yläilmoihin. Murheen ja hämmennyksen jälkeen sotilaat tervehtivät ja rukoilivat kadonnutta Rooman kaupungin isänä, jumalana ja jumalan poikana, jollaisena Romulusta voitiin pitää, koska tarinan mukaan Mars-jumala oli Romuluksen isä, äiti Vestan papittarena neitsyt.

Livius, jonka suuren historiateoksen kyseinen osuus on laadittu vuoden 26 eaa tienoilla, kertoi edelleen, miten oli liikkunut huhu, jonka mukaan senaattorit olivat itse asiassa silponeet Romuluksen. Kun Rooman kaupunki oli sitten ollut kuohuksissaan, eräs mies oli ilmoittanut, että Romulus oli aamun sarastaessa laskeutunut taivaasta ja ilmestynyt hänelle. Mies kertoi: ”Kun pelon ja kunnioituksen vallassa seisoin siinä ja rukoilin, että saisin katsoa häntä kasvoihin, hän sanoi: ’Mene ja ilmoita roomalaisille, että jumalten tahto on, että minun Roomani on oleva maanpiirin pääkaupunki. Heidän on sen vuoksi harjoitettava sotataitoa, ja heidän tulee tietää ja opettaa myös lapsilleen, ettei mikään inhimillinen mahti voi vastustaa Rooman aseita’. Tämän sanottuaan hän hävisi yläilmoihin” (suomennos: Marja Ikonen-Kaila). Liviuksen toteamus: ”On hämmästyttävää kuinka suurta luottamusta miehen kertomus herätti ja kuinka paljon kansan ja sotaväen tuntemaa kaipausta lievitti se, että oli saatu vahvistus Romuluksen kuolemattomuudelle”, ansaitsee tulla vain paria sukupolvea ennen Jeesuksen aikaa esitettynä kannanottona otetuksi huomioon myös arvioitaessa opetuslasten suhtautumista Jeesuksen ylösnousemukseen.

Alkuperäisenä pidetyn Markuksen evankeliumin teksti päättyy tyhjän haudan havaitsemiseen. Markuksen tekstin täydennyksen kertomukset ylösnousseen Jeesuksen ilmestymisestä ovat olleet roomalaisten omaksuttavissa. Markuksen evankeliumin täydennysosa ja Matteuksen ilmeisesti sitäkin myöhemmin laaditut lähetyskäskyn jakeet sisältävät vielä Jeesuksen ”lapsilleen” Romulus-Quirinuksen tapaan antaman suuren tehtävän (Mark. 16:15-18; Matt. 28:18-20).«