Ikuisen nuoruuden lähde
Kun katselee tanssia harrastaneita ja harrastavia ikäihmisiä, niin ei voi kun todeta, kuinka kaukana heistä niin fyysinen kuin henkinen vanhuus vielä on. Lavatanssi on ikuisen nuoruuden lähde. Siksi aina on oikea aika hankkiutua tämän sosiaalisen harrastuksen piiriin, missä samanaikaisesti sekä fyysisen, psyykkisen että musiikillisen terapian keinot hyödynnetään tulevien vaivojen ennalta ehkäisemiseksi, jotta voi terveenä kuolla, jos sen aika joskus tulee.
Tämä tuli taas kertaalleen todettua lauantaina (14.10.) Akaan Metsälinnassa, missä Harri Nuutinen ja Tanssin Taika toimivat terapeutteina soittamalla tuttua ’savikiekkomusiikkia’. Myös oli ilo seurata nuorten taitavaa tanssia ja mielessään todeta, että lavatanssikulttuuri jatkuu.
Tanssimusiikissa on paljolti samaa kuin virrenveisuussa – mitä on oppinut kuuntelemaan tai veisaamaan, siitä pitää. Askel osuu iskulle parhaiten sellaisten ’elämäni biisien’ kohdalle, joita on tottunut kuulemaan.
Eilisellä sienestysreissulla kuuntelin Frank Zappan tämän vuoden kesällä ilmestynyttä tripla-albumia Funky nothingnessiä. Zappalla oli kai aikomus tehdä ja julkaista sen niminen levy Hot Ratsin jälkeen, mutta sen tekeminen jäi puolitiehen. Uudesta albumista jäi päällimmäisenä mieleen Jean-Luc Pontyn runsas viulunsoitto.
Perjantaina olin jo käynyt samassa metsässä, mutta eilen kuljin suurimmaksi osaksi eri reittiä eikä siellä ole ihmisten tekemiä polkuja missään. Kantarellit olivat mitä ilmeisimmin kaikki keräämättä, melkein kaikki noin 50 gramman jättiläisiä, joten siellä tuskin on tänä vuonna minua ennen käynyt sienestäjiä ja marjastajat luultavasti valitsevat helppokulkuisemmat maastot.
Zappan musiikki, metsät ja sienestäminen ovat minulle tuttuja, mutta silti melkein kaikki oli kuitenkin hieman uutta ja erilaista. Musiikki, liike, ympäristön havainnointi, kaikki muutoksessa ja hallinnassa.
Ilmoita asiaton viesti