Isänmaalliset vastaan globalistit

”Kansalliskiivailija” ja nationalisti Teemu Keskisarja latasi Liisa Takalan haastattelussa (HS B 6-9, 8.8.2019) koko joukon totuuksia, joista voi olla montaa mieltä. Itse nielaisin syötin ”kielitaistelu”, jonka kauhuna on Englannin kielen hegemonian johtaminen latteaan yhtenäiskulttuuriin. Kornina esimerkkinä hän mainitsi: ”Jos suomalainen historioitsija tekee nyt Suomen historiasta teoksen, hänen täytyy hakea työlleen rahoitusta englanniksi Suomen Akatemialta.”

Hegemoniaan pyrkivän on kaikin keinoin etsittävä ’lopullista ratkaisua’ kilpailijoista tuhoamalla ne. Kulttuurisodassa ei välirauhaa tehdä, vaan se on totaalista tuhoamissotaa. Esimerkiksi Järviradio siirtyi amerikkalaiseen omistukseen ja musiikkiohjelma muuttui kerralla rytmimusiikiksi. Toinen maailmansodan lopputulos tiesi häviön puolella olleille kulttuureille kovia aikoja. Muutaman sanan entisten merirosvojen kieltä osaavaa pidettiin jo 60-luvulla ylimmän sivistyksen edustajana. Kun coca colan ja purilaisten voimalla saatiin ihmiset ensin puhumaan yhteistä kieltä, niin hetken päästä he ajattelevat jo samalla tavalla ja sitten he olivatkin pelkkää markkinakarjaa.

Rock-aalto pyyhkäisi suomalaisen tanssimusiikin ja lavatanssikulttuurin lähes kokonaan pois tavallisen kansalaisen saatavilta. Vaihto-oppilaat tulivat kotimaahan letit nytkyen amerikkalaisen rockin tahtiin ja radio ja tv päästivät hölmöyksissään tämän tanssitaidottoman jengin valitsemaan soittomusiikin. Seuraukset tiedetään. Kevyt musiikki on nyt pelkkää rämisevää rytmi-iskelmää. Vanhat ikivihreät, melodiset tanssikappaleet poistettiin listalta, koska se vaarantaa rockin ’suosion’ eli englanninkielisen kulttuurin.

Kansankulttuuri liittyy tiukasti sosiaaliseen kanssakäymiseen. Valtio ja kirkko pyrkivät kontrolloimaan ihmisiä ja siksi pitivät kulttuurin kehittämisen tiukasti hyppysissään. Piirileikeistä kehittyivät aikoinaan lukuisat kansatanhut ja -tanssit. Ne olivat ainoita paikkoja, missä myös nuoriso kohtasi ja monet ensisysäykset perheen perustamiseen saivat alkunsa näissä merkeissä. Liberalistinen rahanahneus toi kaupallistumisen festarien merkeissä nuorisokulttuuriin. Kannattava kaljanmyynti ei sure nuorison totuttautumista alkoholiin, joka aivomyrkkynä sopivasti pehmentää ajatusmaailmaa ja huonompikin kulttuuritarjonta käy, kunhan vain desibelejä on riittävästi.

J.V. Snellman ei arvannut lopputulosta, kun kirjoitti: ”Isänmaallisuus on yksinkertaisesti sitä, että ihmiset muuttavat kulttuuriaan, pitävät sitä tietoisesti liikkeessä ja elävänä, vaativat tapojen ja lakien muutoksia, kun niiden aika on heidän mielestään tullut.”

JaakkoKorpi-Anttila

Sotaorpo, elämä hautausavun ennakon ja halpakaupan tarjousten varassa (pääosin).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu