Juhannustanssit Kulkurin Kievarissa ja jatkot Harjulan lavalla
Tanssihan on yksi ihmiskunnan vanhimmista, kansainvälisimmästä ja harrastetuimmasta kulttuurimuodoista, joten paritanssille sopii luoda arvoisensa puitteet. En ole esittämässä aivan kansallisoopperan tasoisia tiloja, mutta aavistuksen enemmän kulttuuriministeri voisi katsoa, miten eliitinkin ulkopuolella kansalliskulttuuria harrastetaan. Valtiovalta pitää lavatanssia vain verotuskohteena. Lavatanssien järjestäjien mielestä tasa-arvoinen kohtelu kaikkia kulttuurimuotoja kohti ei täydellisesti toteudu.
Tämän ruikutuksen jälkeen onkin sitten mukava siirtyä muistelemaan juhannusaaton tansseja Loimaan Mellilässä Kulkurin Kievarin viihtyisissä tiloissa, missä Tommi Soidinmäki ja Vastakaiku johdattivat yleisönsä lämpimin sävelin keskikesän tunnelmaan. Tulomatkalla navigaattori nukahti ja tuli valittua ’oikotie’ kotiin, mutta onneksi vain varttitunnin verran pidempi, mitä oli googlen ehdotus.
Juhannuspäivän aamiaisen jälkeen pitikin saman tien syödä lounas, koska kello 11 piti lähteä Hollolaa kohti, missä Harjulan lavalla Harri Nuutinen ja Tanssin Taika jakoivat perinteistä ilosanomaa myös varttuneemmille nuorille. Jehovan todistajien suurtapahtuma Pasilan Messukeskusta saattoi vetää enemmän väkeä, mutta varmaan hyvänä kakkosena oli Harjulan lava Kirkkotie 646:ssa, missä Nuutisen evankeliumi savikiekkomusiikin sulosävelin meni sielumme sopukoihin niin korvien kuin jalkojenkin kautta..
Yleishavaintona juhannuskisoista toteaisin arvostavani lavatanssijoita ja erityisesti niitä, jotka eivät pyri olemaan toisia parempia; he eivät pyri todistamaan arvoaan vertaamalla itseään kilpatanssijoihin. Heidän ilonsa syntyy siitä, että he ovat mitä ovat, ei siitä, että he olisivat parempia kuin joku toinen.
Jossain kuuluisassa kirjassa on muistaakseni todettu, että ajatuksissa, sanoissa tai teoissa ilmenevät paheet ovat loppupeleissä samanarvoisia. Nyt kun paheetkin kohta ovat kokonaan unohtaneet minut, niin yritän uskotella itselleni, että olen jättänyt ne, koska en halua olla huonona esimerkkinä nuoremmille. Lavatansseista on mukava rauhallisin mielin palata kotiin vihellellen, vain ehkä niska hiukan jäykkänä, välikädet taskussa ilman, että olisi pelkoa painajaisista tulevan unirupeaman aikana.
Tilaa tanssille! Olohuone, keittiö, eteinen, pihamaa – kaikkialla lienee tanssia saa. Olin opetellut (vihdoin) käyttämään kuuloketta ja aloinkin kadulla tanssahdella. Se tuntui mukavalta, mutta en varmaankaan jatka sitä paljon, vaikka kuuntelisin musiikkia.
Tanssin talo – tanssille pyhitetty mekka! Siellä saa tanssia. Nimittäin varmaankin vasta tanssin maisterin tai tohtorin tutkinnon suorittaneet.
On kyllä mukavaa nähdä, että lavakulttuuri edelleen elää. Jospa se elää edelleen niin, että se tulevaisuudessa taas puhalletaan täyteen henkeen. Mukavaa kesää!
Ilmoita asiaton viesti
Tanssin talo (vuosikatsaus 2022) ”on Suomen ensimmäinen tanssille omistettu esitys- ja tapahtumatila, joka pitää sisällään maailmanluokan puitteet tanssin ja sirkuksen esittämiselle ja kokemiselle. Tanssin talon tavoitteena on kasvattaa kiinnostusta tanssitaidetta ja -kulttuuria kohtaan, vahvistaa tanssin arvostusta ja asemaa, sekä kasvaa kansainvälisesti verkottuneeksi esitys- ja tuotantoympäristöksi.”
Joten käsitykseni mukaan Tanssin talolla ei ole mitään tekemistä sellaisen kansankulttuurin kuin lavatanssin kanssa. Lavatanssissa jokainen on pääosan esittäjä ja kokee sosiaalisen kanssakäymisen ja konkreettisen kosketuksen parantavan vaikutuksen kuten muinainen parantajakin asian esitti.
Esittävä taide on sinänsä hyvä asia. Myös katsoja samaistuu esityksiin ja sillä on pitkälti sama vaikutus konkreettisella osallistumisella.
Ilmoita asiaton viesti
Paitsi tietenkin tanssi. Ehkäpä länsimaisessa kulttuurissa on eri taiteenlajien ääripäät, jotka kulttuuria tuottavat ja siinä elävät. Kansan syvien rivien tanssi, laulu, ja kirjallisuus – ja toisaalta korkeakulttuuri Tanssin taloineen, Oopperoineen ja runoineen. Jokaiselle jotakin.
Ilmoita asiaton viesti