Kapitalistin murheet

Nykyisin kun omakotitaloja omistaville vanhuksille muutaman kerran viikossa tarjotaan ilmaista kuntotarkastusta, niin kerron omasta huopakaton eliniän jatkamisprojektista. Minua selvästi fiksumpi kaveri tuli tarkastamaan keväällä 2014 ja totesi, että jotain tarttis tehdä ja melko nopeasti, mutta hänellä olisi tarjota kattoon kumimassapinnoite (Isonit Rubber lukee sopimuksessa), jota ihmesaneeraus siveltelee halvalla.

Parin viikon päästä tuli toinen kaveri ja teki työn, päivä siinä meni. Jälkeenpäin totesin, että hintapyyntö oli 3-kertainen, mutta myyjä antoi alennusta, että hinta oli vain 2-kertainen vastaavan työn yleiseen tasoon nähden. Ei tässä kaikki, työllä oli 5 vuoden takuu, mutta kesäauringossa mustassa huopakatossa kumimassa alkoi kuplimaan ja hilseilemään aiemmin. Miten tuon hilseilevän massan voi puhdistaa? Urakoitsija on yritystietojärjestelmän mukaan lopettanut toimintansa 2018.

Täten anon anteeksiantoa ilmaisia kuntotarkastuksia tarjoavilta, jos suhtaudun nuivasti heidän pyyteettömään työhönsä auttaa vanhuksia asumaan ränsistyvissä omakotitaloissaan viimeiset elinvuotensa mahdollisimman onnellisia.

Otsikko juontuu Marcus Valerius Martialisin kirjaan Venus, viini ja vapaus s. 220, jossa pikkuvarakas Gaius murehtii klientin velvollisuuksiaan orjalleen: ” Condylus, sinä joka valittelet että niin kauan olet ollut orja, sinä et ymmärrä isännän vaivoja, että orjana olemisen etuja”.

PS. Laittaisin  kattokuvan, mutta kontrolli on paikalla, eikä katolle kiipeämiseen ole mitään mahdillisuutta saada lupaa; jospa hän lähtee jossakin kohtaa kävelylle. – Lähti