Kirkollinen hajaannus – kisma

’Hymyilevä paavi’ Johannes Paavali I:n ehti nauttia paaviudesta 34 päivää, jolloin kuolettava sydänkohtaus iski 28.9.1978 ja erityisesti sen jälkeen kiihtyvällä vauhdilla alkoivat tihkua ulos Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen (1962-65) uudistuksia vastustaneiden sisäiset juonittelut, joita lähinnä johti arkkipiispa Marcel Lefrevre. Seuraava paavi Johannes Paavali II ( Karol Wojtyla) ei onnistunut sovitteluissaan 28 vuotta kestäneen virkauransa aikana ja Benedictus XVI (Joseph Ratzinger, 2005-13) erosi riitelyyn ahdistuneena luovuttaen puolestaan paavinsormuksensa Jorge Bergogliolle (Franciscus).

Edellisen paavin eroon vaikuttivat paljon muutkin asiat kuin Vatikaanin yläpäässä paljastunut homorinki ja Vatileaks eli paavin yksityiskirjeiden vuotaminen julkisuuteen. Argentiinalaisen Bergoglion valinta paaviksi ei ollut läpihuutojuttu ja valintaprosessissa oli vahvasti esillä myös konservatiivinen, entinen Saint Louisin (Missour) arkkipiispa, kardinaali Raymond Burke. Kumma kyllä pohjoisamerikkalaiset kardinaalit olivat avainasemassa, jotta Bergoglio valittiin paaviksi.

Raymond Burken johtamat ultrakonservatiivit arvostelevat paavia paitsi siitä, että paavi ajaa uskon ja opinkappaleiden tuhoamisella kirkkoa perikatoon myös muun muassa, koska hän on avannut ovet homoille ja avioliitosta eronneille, tukee maahanmuuttoa ja köyhiä, suhtautuu kriittisesti kapitalismiin, lähestyy islamisteja sekä vastustaa kuolemantuomioita. Erityisesti äärivanhoilliset syyttävät paavia puuttumisesta liian myöhään ja liian hitaasti käyttäytymisiin koskien pappien pedofiliaa ja homoutta. Toiseksi hän ei ole tuominnut jyrkästi pappien halukkuutta avioitua, vaikka pappisseminaarit ammottavat tyhjyyttään, kun opiskelu niissä ei kiinnosta ja kirkko näivettyy sitä kautta.

Kuten joku vuosi sitten pohjoisamerikkalainen, entinen paavin pankin johtaja, arkkipiispa Paul Marcinkus totesi, ettei kirkkoa johdeta pelkällä ’Ave Marialla’, niin nytkin raha näyttää pullahtavan esiin purppuraviittojen laskoksista. Amerikkalaiset ultrakonservatiiviset upporikkaat kuten Kochin ja DeVosin perheet katsovat Franciscuksen uudistusten merkitsevän heille harmia ja ajavat tämän paaviuden pikaista loppua tukemalla sellaisia instituutioita kuten Napa ja Action. Myös Domino’s Pizza -ketjun pääjohtaja Thomas Monaghan on perustanut organisaation nimeltä Legatus, johon lukuisat katoliset pääjohtajat ovat tuomassa korttaan kekoon ’kommunistipaavin’ kaatamiseksi.

Yksityiskohtina todettakoon, että Burke on tavannut Trumpin entistä neuvonantajaa Steve Bannonia ja italialaista Matteo Salvinia varmaankin yhteisten intressien merkeissä. Trumpin hallituksen opetusministerinä on muuten Betsy DeVos, perheen Amway yrityksen suuromistaja.

Paavin strategiana on muuttaa kuuria eli Vatikaanin ylin hallinto siten, että hänen nimittämänsä kardinaalit tulevat ’periferiasta’. Siten seuraavan paavin valitsijamiesten enemmistö on köyhistä maista. Äsken paavi palattuaan Afrikan matkaltaan ensi kertaa julkisesti myönsi, että kirkkoa nakertaa kisma eli kirkollinen hajaannus, mutta hän ei sitä pelkää.