Kuinkas sitten kävikään?

Kotiseutuneuvos, tietokirjailija Raija Kouri lähetti ennakkolukemiseksi ajankohtaisen artikkelin, joka tulee seuraavaan Saviseudun Joulu lehteen. Otsakkeena tällä hetkellä oli ’Hannes Korpi-Anttilan jälkeenjääneet päiväkirjat’. Lainaan tekstistä kaksi ensimmäistä kappaletta:

***Tove Jansson julkaisi vuonna 1952 ensimmäisen suomen kielelle käännetyn muumikirjansa Kuinkas sitten kävikään?, jota vieläkin saa kirjakaupoista. Siinä tulevaisuutta tarkasteltiin nykyisyydessä olevista aukoista. Sivut olivat paksua kartonkia, jokaisessa sivussa oli reikä, josta pystyi kurkistamaan pieneen osaan seuraavaa aukeamaa, tulevaisuutta. Noiden reikien kautta kuljettiin ajassa ja tilassa eteenpäin, ja ne sitoivat lapsen mielessä tarinan yhteen antaen sille uuden jännittävän ulottuvuuden. Janssonin kirjaa on luonnehdittu modernin kuvakirjallisuutemme perusteokseksi. Näin johtaa ensimmäinen sivu johonkin outoon, salaperäiseen ja hiukan pelottavaan:

On kello viis, kun varhaiseen / kaupasta maitokannuineen / käy kotiin muumipeikko pien’, / on pitkä taival metsätien, / puut kolkon korven kohisee, /kun tuuli ähkyy, huokailee – / yö vaihtuu aamun hämärään, / VAAN KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN?

Miten kirja liittyy Loimaaseen? Vastaus löytyy suomentajasta. Kirjan suomentaja on Hannes Korpi-Anttila, joka teki pioneerityötä keksiessään muumihahmojen suomenkielisiä nimiä: Muumipeikko, Muumimamma, Mymmeli, Pikku Myy, hattivatit, Louska, jonka asemesta joissakin kirjoissa myöhemmin on käytetty Kampsu-, Kaino nimeä, Nykyinen Hemuli taas oli Hannes Korpi-Anttilalla Hommuli, Vilivinkkakin on muuttunut Vilijonkaksi. ***

Hannes Korpi-Anttilan päiväkirjatekstejä löytyi kolmelta vuodelta: 1914, 1916 ja 1918. Artikkeli perustuu pääosin päiväkirjaan vuodelta 1914, jolloin Hannes oli 12-vuotias, mutta vilahtavat jutussa muun muassa taiteilijanimet Tauno Miesmaa, Antti Halonen, Kaarlo Sarkia ja Yrjö Kaijärvi, jotka olivat aikoinaan perheen vakiovieraita.