Kuinkas sitten kävikään?
Usein näilläkin palstoilla viitataan Tove Janssonin muumikirjoihin, joista ensimmäisenä suomennoksena ilmestyi olympiavuonna (1952) Kuinkas sitten kävikään? Kirjan suomentaja, Hannes Korpi-Anttila oli saman vuoden helmikuussa täyttänyt 50 vuotta ja 10 vuotta aiemmin käytti vielä nimeä Hannes Anttila, joita Helsingin puhelinluettelossa tuolloin taisi olla seitsemän eri Hannes Anttilaa ja postit menivät mikä millekin Hannekselle.
Johannes Pellervo (Hannes) näki paljon vaivaa muumihahmojen nimiä kääntäessään ja uskon, että hänen Loimaan Orisuon kotikylänsä enemmän tai vähemmän omalaatuisilla muutamilla asukkailla oli oma osuutensa suomennosten synnyssä. En unohtaisi hänen kahden sisarensa Saaran ja Saiman vaikutusta käännöstyössä. Esimerkkeinä vaikkapa hänen käyttämänsä hahmot Hommuli, Vilivinkka ja Louska.
Minun piti hakea jotain yksityiskohtaa Metsämaan historiikin mahdolliseen jatko-osaan ja käteeni osui ilmeisesti mustakantisesta vihosta reväistyt ja taitetut kymmenkunta sivua, joiden yläosasta oli muutama sentti saksittu pois. Sivut olivat Hannes Anttilan päiväkirjasta vuodelta 1918 alkaen pääsiäismaanantaista 1.p:nä huhtikuuta ja päättyen sunnuntaihin 18. p:nä elokuuta. Kirjoitin ne siinä muodossa kuin Hannes oli ne kirjoittanut, mutta leikatut osat siis puuttuvat vain ensimmäiset sanat olen yrittänyt tulkita ja arvata.
Mielestäni päiväkirjasivulta selviää, missä hengessä kapina pyyhkäisi Orisuon kylän ohi, mitä siitä silloin Turussa oppikoulua käynyt Hannes ajatteli ja miten suojeluskunta-aate tunki kotiin. Kevätkylvöihin sillä ilmeisesti ei ollut vaikutusta, koska päiväkirjaa ei ehditty pitämään.
Kirjoittamani sivut ja lopusta Kari Talvitien pieni katsaus Hanneksen isästä löytyvät seuraavasta linkistä ainakin toistaiseksi:
”On kello viis, kun varhaiseen
kaupasta maitokannuineen
käy kotiin Muumipeikko pien’,
on pitkä taival metsätien,
puut kolkon korven kohisee,
kun tuuli ähkyy, huokailee –
yö vaihtuu aamuun hämärään.
Vaan kuinkas sitten kävikään?”
(suom. Hannes Korpi-Anttila)
Tämä on yhtä makoisaa suomenkielistä riimittelyä kuin Mika Waltarin sarjakuvatekstit Kiekuun ja Kaikuun:
”Jälkeä näin syntyy tarkinta
kun taas apuna on harkinta.”
”Varoitukset mieleen muistuu
vasta, kun hän veteen suistuu.”
Ilmoita asiaton viesti
Tämän runon sanamuotoon saattaa löytyä päiväkirjasta 15-16-8.1918 pientä mielikuvitustaustaa:
”15. p:nä elok. (1918) Torstai.
Aamulla heräsin aikaisin ja kuulin äidin menevän jo Kyröön lypsylehmille. Minä lähdin kiireesti perässä ja sain äidin kiinni. Olen pyytänyt äitiä herättämään minut, kun hän lähtee Kyröön, mutta äiti ei olekaan herättänyt. Jos huomenaamulla herään taas niin aikaisin, niin lähden Kyröön.
Tänään jatkettiin lannan ajoa. Luin Suomen historiaa.
16. p:nä elok. (1918) Perjantai.
Aamulla lähdin Kyröön äidin perässä aivan samoin kuin eilen aamullakin. Olin tänään oikein ahkeranakin. Loin Heikin kanssa lantaa ja luin väliaikana ruotsia ja algebraa.
Aamulla toimme vähän sieniä metsästä ja ne keitettiin ja paistettiin ja hyviä olivat. Nyt onkin ilmaantunut sieniä metsiin aivan tavattomasti. Olisi vain aikaa kokoamaan. ”
Ilmoita asiaton viesti