Kunnianosoitusta Olavi Virran elämäntyölle

Täpötäydessä Savoy-teatterissa oli eilen lauantaina jopa tungoksen tuntua, kun Tomi Metsäketo, Milana Misic ja Hannu Lehtonen säestäjänään Kultaisen harmonikan voittaja Jarno Kuusisto yhtyeineen tekivät kunniaa Olavi Virralle muistelemalla häntä. Tilaisuus alkoi sykähdyttävästi nauhalla, jossa maetro itse elämänsä viime metreillä luotasi työtään sodan jälkeisessä Suomessa kymmeniä vuosia.

Vaikka Olavi Virta ja tango monen suomalaisen mielessä kuuluvat saumattomasti yhteen, niin minulle tuli pienoisena yllätyksenä se, kuinka monipuolista tanssimusiikkia hän teki tunnetuksi. Tässäkin mielessä ohjelma oli tarkoin harkittu ja upeasti esitetty. Kappaleiden välissä Milana Misic kunnostautui erinomaisilla ja mielenkiintoisilla pikku jutuilla, jotka liittyivät Virran elämänvaiheisiin niin hyvässä kuin pahassa.

Kun muistetaan, että se musiikki, jota teini-iässä kuunteli, on yleensä mielimusiikkia läpi koko loppu elämän, niin oli ymmärrettävää, että yleisön enemmistö lukeutui entisiin nuoriin. Turhaan eivät esiintyjät ja or

kesteri laulattaneet lopuksi läsnäolijoita kappaleella ”Kultainen nuoruus”. Kotimatkalla varmaan monen sydän sykki Virran tahtiin ja jalka polki vielä kotonakin tangosäveltä, niin sykähdyttävä esitys oli. Varmaan monen muunkin ajatuksissa lentää kiitos esiintyjille, jotka pitävät meitä elämänsyrjässä kiinni. Tämän aisti jo väliajalla.