”Lähde Lappeenrantaan humppa siellä soi, .. Ilot ei lopu milloinkaan.”

Kun on omaksunut ’epäilevän Tuomaan’ roolin, niin uskon vahvistukseksi piti lähteä eilen lauantaina katsomaan pitävätkö laulun sanat paikkansa. Uteliaisuuden ja etäisyyden välillä vaakakuppi painui uteliaisuuden puolelle. Täältä etelästä katsottuna Iitiän lava on Lappeenrantaa niin lähellä, että se sai luvan toimia paikkana, missä päätimme tarkistaa ’karkeloiko kansa’ tosiaan niillä seuduilla.

En kiistä, etteikö Harri Nuutinen ja Tanssin Taika tanssiorkesteri olisi vaakakupissa painanut samaan tapaan kuin Brennuksen miekka roomalaisten ja gallialaisten rauhanneuvotteluissa 2400 vuotta sitten (”voi voitettuja!”). Tutut tanssikappaleet, jotka on sovitettu tarkkaan perinteisiin tanssilajeihin vetävät puoleensa kuin sokeri mehiläisiä – ja se näkyi!

Entisenä loimaalaisena en uskalla tässä virallisesti verrata karkelointia varsinaissuomalaisten ja karjalaisten välillä, jotten saa turpiini synnyinseudulla käydessäni. Mutta sen voin sanoa, että 2*250 km:n bensaraha ja ’kallis’ pääsylippu mielenterveyden investointina kannatti tällä kertaa. Myös maininta ’Mistään kansaa et sä löydä hauskempaa,’ saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Täytynee joskus käydä varmistamassa.