Lamailtiin sitä keisariajan Roomassakin

Tämä vanha juttuni tuli mieleeni, kun Putin tempoilua sivusta seurailen:

Rooma oli Augustuksen aikoina läntisen maailman ainoa miljoonakaupunki. Vasta 1700-luvulla Lontoon väkiluku ylitti tuon haamurajan. Korruption ja elostelun lisäksi velkarahalla hankittujen kiinteistöjen kauppa oli Rooman ylhäisön yksi tärkeimmistä elinkeinoista. Tiberiuksen hallituskaudella vuonna 33 j.Kr. yleinen valitus koronkiskonnasta sai aikaan sen, että keisari määräsi koroille katon. Tarkoituksena oli myös suunnata investoinnit entistä enemmän maataloutta tukeviin niemimaan maakiinteistöihin ja niiden laajentamiseen.

Yläluokka oli senaattoreita myöten mukana tulevassa laittomassa koronkiskonnassa. Tämän vuoksi anottiin, että keisari antaisi 1½ vuoden siirtymäajan, jotta liikemiehet saisivat järjestettyä lainansa. Lainarahan ja hintojen nousun varaan rakennettu pyramidi sortui, kun kaikki yrittivät muuttaa varsinkin kaupunkikiinteistönsä rahaksi. Seurauksena oli niiden arvon romahtaminen. Tiberius tuli omine pääomineen rahoitusmarkkinoiden apuun korottomilla lainoillaan, mutta hänenkään rahansa eivät riittäneet kuin lieventämään lainakierteen tömähdystä.

Eräänä esimerkkinä keisarin rahanhankinnasta on tapaus Marius Sextus, Hispanian maakunnan rikkain mies, joka omisti mm. kultakaivoksia. Hänen mukaansa on saanut nimensä Sierra Morenan vuoret (Mons Marius). Keisari turvautui perinteiseen keinoon ja jonkun tekosyyn varjolla tuomitsi Mairiuksen kuolemaan. Hänet tyrkättiin Tarpejan jyrkänteeltä rotkoon ja keisari takavarikoi hänen omaisuutensa.

Historioitsija Suetonius kertoo, että keisareilla oli lähipiirissään aina miehiä, joiden hän antoi rikastua turpoavan sienen tavoin ja jotka hän sitten tarvittaessa puristi kuiviin. Kapitalisteilla oli silloinkin omat murheensa. Keisareista varmaan on ottanut oppia nykyinen Venäjän johto, tosin vaihtelevalla menestyksellä.