Lavatanssit ja hakustrategian muutos

Kurikasta on tiettävästi seuraava sanonta naistentansseista: ’Ei näy olevan komiat naamat muoris – sanoo entinen poika kun flikat ei hakenut hyppelöihin.’

Tietääkseni pidän nimissäni lavatanssin ”pakkien” suomenennätystä. Sääntöihin kuuluu esimerkiksi, että hakijan on oltava täysin selvin päin eikä saa pölähtää viinalle. Ajanpuutteen vuoksi jääköön saavutukseni paikka ja aika mainitsematta tässä vaiheessa. Sali oli täynnä ja orkesteri oli soittonsa aloittanut, kun astuin sisään, joten pokkasin naisrivin ensimmäistä. Tämä astui askeleen taaksepäin ja loi lasittuneen katseen minun ohi. Pokkasin seuraavaa ja niin teki tämäkin. Tämä jatkui naisrivistön puoliväliin asti, kunnes vanhempi 100-kiloinen anorektikko armosta nyökkäsi hyväksynnän. Tanssi meni hyvin, mutta tällaiselle luonnonsuojelemalle se jäi pysyvästi mieleen ja on muistutuksena siitä, mitä (ikä)rasismi on.

Edellisestä kokemuksesta johtuen olen kysyttäessä sanonut ikäni 10 vuotta pienemmäksi kuin mitä se on. Mutta sekään ei auttanut. Nyt 8-kymppisenä päätin sanoa kysyjille, että se on vähän yli 90. Kappas kummaa se on tepsinyt yli odotusten. Huhun kierrettyä iästäni naistentansseissa ja ”Manta-myrskyn” aikana nuorempaakin neitosta on riittänyt hakijaksi.

Oli miten oli, mutta lavatanssi on paljolti kommunikointia ilman puhetta ja se voi olla syvällisempää kuin puhuttu kieli. Tanssilattia kaipaa enemmän herkkiä ihmisiä kuin exhibitionistejä, ja tangokuvioiden osaamien on aivan eri asia kuin tangon osaaminen.