Liikunta vastaan olympiamitalit; happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista

Suomi taisi olla sijalla 85, mitä tulee maiden mitalisaaliiseen Tokion olympialaisissa. Tätä taustaa vasten saattaisi olla paikallaan lähivuosina panostaa kansan tervehdyttämiseen liikunnalla ja jättää huippusaavutusten korostaminen vähemmälle. Me emme juuri nyt tarvitse niinkään kultamitaleita kuin psyykkistä ja fyysistä terveyttä kaikilla tasoilla. Meillä on hienot perinteet kansankulttuurista, joka samalla täyttää niin massojen mielenterveyden kohentamisen kuin liikunnan vaatimukset ja se on lavatanssi.

Lavatanssissa ei ole mitään hienoja ja pitkiä kuviosarjoja ennalta määriteltyine askelineen. Siinä musiikin nostattamat tunteet on ilmaistava jokaisella otetulla ja ohjatulla askeleella tai pysähdyksellä eli tanssiminen on sitä, että osataan tunnistaa rytmi ja osataan sovittaa liikkeet sen mukaan. Maailmalla sanotaan tanssijoita, jotka tekevät näyttävän lopetuksen viimeiselle nuotille turisteiksi. Lavatanssissa kyse ei ole hassujen ja koristeellisten kuvioiden suorittamisesta eikä se ole urheilusuoritus. Tanssijan kannalta ainakin alkuvaiheessa sen ytimenä on askel, tauko ja musiikki; rupattelu on turhaa luksusta.

Psykiatri William Glassier kirjassaan Possitive Addiction kertoo näistä paritanssin eduista seuraavaan tapaan: Paritanssi stimuloi aivoalueita, jotka säätelevät mielialaa, prosessoivat ja tallentavat tilallista informaatiota ja liikkeiden koordinaatiota. Tanssi luo mahdollisuuksia mielikuvien laajentamiselle ja tiettyjen onnellisuuteen liittyvien hormonien vapautuminen estää masennusta. Hermosolujen välityskyky paranee, varsinkin jos mukana on myös laulu ja musiikki. Aerobisen tekijän läsnäolo saattaa jopa kaksinkertaistaa aivojen verenkierron ja happitasapainon, mitä edesauttaa hermosolujen parantunut välityskyky. Pitempiaikainen harrastus parantaa lihasten rakennetta ja estää sydänsairauksia sekä luo mahdollisuuksia taistella esimerkiksi Alzheimerin tautia vastaan, kun väli- ja etuaivolohkojen aktiviteetti lisääntyy.

Tanssimusiikissa muutamat rytmit ja soinnut, kuten kolmisointu, ovat avainasemassa. Tuhannet länsimaiset tanssikappaleet perustuvat kolmisointuun. Liikkuminen musiikin rytmiin ja liikkeiden sovittaminen musiikkiin on eräiden väitteiden mukaan olemassa olevista toiminnoista niitä monimutkaisimpia ja siinä on pantava peliin suuri osa koko inhimillisestä aivokapasiteetista. On myös totta, että melun ja musiikin ero riippuu mm. kuulijan kulttuuritaustasta ja musiikillisista perustiedoista. Monet länsimaalaiset saattavat helposti vierastaa esimerkiksi kiinalaista oopperaa.