”Minkä teet, tee se nopeasti.”

Keisari Augustus pyrki glorifioimaan eli ylistämään ja nostamaan kunniaan Rooman historian. Keisarin sisäpiiriläisenä historioitsija Titus Livius kirjoitti kirjasarjan ’Ab urbe condita’, joka alkujaan koostui 142 kirjasta ja joista vain kirjat 1-10 ja 21-45 ovat säilyneet sekä muista vain katkelmia. Professori Veikko Litzen kirjassaan ’Tie Nikeaan’ (ss. 102-103) vertailee Jeesuksen pääsiäiskertomusta Rooman ’isän’ Romuluksen taivaaseen nousemista ja ilmestymistä maan pinnalle eräälle kansalaiselle. Tämä kertomus Liviuksella ajoittuu vuoden 26 eaa tienoille. Liviuksen kertomukset olivat varmaan tuttuja ympäri valtakuntaa jo Jeesuksen aikana.

Uuden Testamentin (UT) evankeliumit on kirjoitettu vuoden 70 jälkeen, jolloin roomalaiset olivat jo hävittäneet Jerusalemin temppelin ja lujittaneet valtansa. Joten Rooman valtaa ei ollut syytä ärsyttää. Tämä lienee eräs syy, miksi Jeesuksen tuomitseminen ja teloitus on pistetty juutalaisten syyksi, vaikka seloottikapinalliset yksiselitteisesti tuomittiin ja teloitettiin roomalaisten toimesta.

Ehtoollispöydässä ennen Getsemaneen lähtöä Jeesus antoi viiniin kastetun leipäpalan Juudakselle, mikä merkitsi, että tämä oli hänet pettävä vai oliko sittenkin kyse sovitusta merkistä, että Juudaksen piti lähteä tekemään sovittu ilmianto. Jeesuksen otsikossa olevista sanoista (UT Joh. 13:27) voi päätellä myös näin. Gnostilaisessa Juudaksen evankeliumissa esitetään, ettei Juudas olisikaan kavaltanut Jeesusta vaan luovutti hänet Jeesuksen pyynnöstä. Juudaksen on täytynyt omata Jeesuksen luottamusta, koska hän oli heidän ’rahapussin haltija’, vaikka myöhemmin Jeesuksen kuoleman jälkeen Pietari ja Johannes väittivät, että Juudas olisi pistänyt sieltä rahaa myös omaan pussiinsa.

’Juudas paljon parempi kuin petturi’ on El Pais lehden otsikko artikkelista, jossa muun muassa eräät alan professorit pohdiskelevat asiaa. Antisemitismi on käyttänyt Juudaksen mustamaalausta tehokkaasti aseenaan. Pahuuden keskiössä ovat juutalaiset ja pahan esikuvana on Juudas.