Mitä opimme Pariisin olympialaisista?
Me emme nyt tarvitse eniten olympiamitaleita. Me emme nyt tarvitse eniten jääkiekko- tai moottoriurheilusankareita maailman kentille ja radoille. Me tarvitsemme ennen muuta terveen, innovativisen ja oppimishaluisen nuorison, joka pystyy ottamaan vastuun jokapäiväisestä työstä ja kehityksestä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Me emme tarvitse siihen olympiakomiteaa emmekä uusia harjoituspaikkoja, jotka on tarkoitettu vain huippu-urheilulle. Me tarvitsemme osaamista siihen, että nuoriso ja miksei myös vanhempi väki ottaa liikunnan omakseen.
Kun mielihyvä haetaan kemikaaleista, joista alkoholi on suurin pahe, ei voi odottaa, että kotimaasta löytyisi riittävästi pätevää työvoimaa Suomen ylläpitämiseksi. Esimerkiksi en pysty näkemään mitään positiivista siinä, että elintarvikekauppoihin tuotiin 8% alkoholijuomat tyrkylle. Turha narista sote-menoista, jos kansa sairastutetaan alkoholilla ja lääkkeiden suurkulutusten sivuvaikutuksilla ja liikunta korvataan huippu-urheilun katselulla.
Vasta sitten itse lakkaan narisemasta, kun alkoholin verotuotot ja sen muut mahdolliset laskennalliset edut ovat kaksi kertaa suuremmat kuin haittojen laskennalliset kulut. Uskon, että näin saataisi myös sote-menot lähemmäksi kantokykyämme ilman jatkuvia leikkauksia.
Otsakkeen kysymyksen vastaus lienee: emme mitään!
Totta turiset. Mitä merkitystä jollakin mitalilla on kun iso osa kansaa läträä viinan kanssa sitä juhlistaakseen. Toisaalta, kun sitä mitalia ei tule otetaan murheeseen. Molempi pahempi.
Boikotoisin sellaista ruokakauppaa joka myy alkoholia, jos muunlaisia olisi. Ei täältä periferiasta ainakaan sellaista löydy. Ostin perjantaina torilta kaikkea mitä sieltä sai tarpeisiini. Torilla ei viinakauppiaat hillu.
Lakkaan narisemasta samalla kun lopetan hengityksen. Sitä en voi tietää, että onko siinä kyse PTS- vai LTS:stä. Eihän sillä mitään väliä ole.
Ilmoita asiaton viesti
Huomaan, että olet siistinyt blogiasi. Kuten on tapana sanoa: ’Siisti koti, ei leivän murua!’
Ilmoita asiaton viesti
Putsasin pirtin viime syksynä ja lopetin siellä asumisen kokonaan kun aina vain morkattiin 😉 Toivottavasti siisteys parani…
Ilmoita asiaton viesti
→ ”Toivottavasti siisteys parani… ”
Tuosta tuli mieleeni myös jo eläköityneen poliisituttavani lohkaisu. Paikallispoliisin kahviossa olivat todenneet, että Länsiväylän liikennekulttuuri parani selvästi, kun Korpi-Anttila jäi eläkkeelle.
Ilmoita asiaton viesti
On se mukavaa että edes yksi hyvistä teoistamme muistetaan 😉 Vaikka sitten lakiin perustuva…
Ilmoita asiaton viesti
Tähän liittyi toinenkin ’tunnustus’. Kun jäin eläkkeelle puolustusvoimien taso nytkähti ylöspäin niin merkittävästi, että päättivät antaa minulle siitä hyvästä kultaisen sotilasansiomitalin. Tyylipisteitä muistaakseni ei siinä jaettu, vaikka sen värisenä lätkää ei ylen määrin jaeta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei varmaan tarvinnut mitalin saadakseen hypätä korokkeelle huonompien rinnalle kuten urheilijoilla olympialaisissa 🙂 Kullan hintakin on pompsahtanut viime aikoina reippaasti ylöspäin joten vaurastumista ei voi estää!
Ilmoita asiaton viesti