Näin se lavatanssiharrastus alkoi olosuhteiden pakosta
Kun tikanpojan halut pistävät ensi kerran pokkaamaan daamille, niin lähes poikkeuksetta siinä kohtaa eletään kauhun hetkiä. Lämmin hyökyaalto pyyhkäisee yli, kun kietoo kädet toisen ympärille, mutta seuraavassa silmänräpäyksessä mies onkin kiikissä. Aivot tekevät tenän eivätkä anna mitään ohjetta siitä, miten lähdetään ottamaan ensimmäistä askelta. Sitten vielä virhekauhu iskee lopullisesti, ettei osakaan tehdä sitä neljän askeleen kuviota, jota on koko kuukauden harjoitellut. Joku vielä väittää, että tanssi on pelkkää iloa ja nautintoa. Ehkä niille, jotka ymmärtävät jäädä penkille istumaan ja seuraamaan toisten tanssia katseella.
Kaksi kappaletta tangoa vie viideksi minuutiksi ajatukset pois arkisista huolista. Tanssin aikana pääsee tuntemaan parin läheisyyden ja kosketuksen ja siinä sivussa on keskityttävä mm. pariin, askellukseen, väistelyyn ja musiikkiin, samalla negatiiviset ajatukset pysyvät taka-alalla. Siinä pystyy osoittamaan itselleen, että pystyy hallitsemaan negatiivisia ja ahdistavia ajatuksiaan ainakin hetken ja vastaavan hetken voi toistaa uudestaan ja uudestaan.
Eräässä kokeessa, jossa ikäihmisillä tanssin ja kävelyn vaikutuksia pyrittiin vertaamaan toisiinsa, tanssitunnille tultiin alussa verkkareissa ja lenkkitossuissa, mutta jo muutaman kerran jälkeen miehillä alkoi olla kevyt puku lakeerikenkineen ja naisilla tukka pöönissä ja korut kaulalla. Tämä tulkittiin mm. siten, että tanssijoiden itseluottamus oli parantanut hyvin lyhyessä ajassa.
Meitä on moneen junaan. Tanssitaito kasvaa vähitellen samalla tavalla kuin lapsi oppii juoksemaan loputtoman yrityksen kautta: konttaa, seisoo, kävelee, kaatuilee ja lopulta juoksee. Tanssissa ei auta mitään se, että kantaa olemuksessaan täydellisyyden naamiota. Siitä seuraa vain eriasteista syyttelyä. Turhan itsekritiikin myötä tulemme helposti liian varovaisiksi, mikä voi pilata tanssin ilon ja nautittavuuden. Virhekauhu tappaa tanssista lähestulkoon kaiken luovuuden ja spontaanisuuden. Tällöin ei uskalleta ilmaista ajatuksiamme ja tunteitamme. Virheet tulee hyväksyä ketään syyllistämättä. Vasta vuosien harrastuksen jälkeen uskoin, että voi tanssia tai kävellä musiikkiin miten tahtoo, siten kuin hyvältä tuntuu.
Siinäpä ovat hienot ohjeet ujoille niin naisille kuin miehille, niin nuorille kuin pitkään… jo varttuneille, ja samalla rohkaisu uskaltaa astua tanssilavalle! Nythän on paras aika kokeilla kun ennenvanhaiset tanssilavat on taas päässeet vauhtiin!
Sen kun valssin askeleita treenaamaan! 🙂
Ilmoita asiaton viesti
→ ”Sen kun valssin askeleita treenaamaan! ”
Valssi on helpompaa, kun sitä kävellessä ei tarvitse laskea kuin kolmeen eli kolmas askel yhteen, siten tahdin aloittava jalka joka kerta vaihtuu. Mutta foksi tai tango vaatii korkeampaa matemaattista lahjakkuutta, siinä vasta neljäs askel tulee yhteen, joten tahti alkaa aina samalla jalalla. Valssissa on siis kolme iskua tahdissa ja foksissa (sekä monissa lattareissa) neljä iskua tahdissa ja lisäksi helpottaa, jos ottaa joka iskulle askeleen, mutta se ei ole niin nokonuukaa, miten niitä askelia ottaa, voi sitä pitää taukoakin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos ohjeista!
Kotilattialla kokeilin ja tulin siihen tulokseen, että mieluummin askeleitten välillä pidän taukoa..! No vielähän tässä on aikaa treenata kun ei ole vielä tietoa saisinko partnerin tanssilavalle!:) Muistan kerran kävin…ja kukaan ei kutsunut tanssiin! 🙁 Vaikka kiharatkin oli mielestäni laitettu kaunisti ja kesäinen leninki päällä ja lipokkaat jalassa! No, ei se mittää! Ei kaikkea voi saada ja eikä tarvitsekaan! Kiva oli katsella kuin muut tanssivat!:)
Oikein hyvää juhannusmeininkiä kaikille! 🙂
p.s. Tarkoitin näitä tansseja:
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/viovio/tanssittiin-sita-meillakin/
Ilmoita asiaton viesti