’Raatteen tie’

Seura-lehden viime numerossa (31) sivulla 32 oli pieni juttu Kyösti Mäkimattilasta, joka juhlii 10-vuotista tangokuninkuuttaan ja ensi syyskuussa kiertää Korsuorkesterin jäähyväiskiertueella. Toivottavasti jäähyväiskiertueet jatkuvat entiseen tapaan mahdollisimman pitkään. Tästä tulin vakuuttuneeksi tänään (ke 2.8.23) Someron Esakalliolla, missä Korsuorkesteri ja Focus & Sakke Kotilainen toimivat lähinnä entisten nuorten sieluhoitajina ja fysioterapeutteina. Kun tietää, että Esakallion tanssiala on 600 m² ja väkeä oli ruuhkaksi asti, niin ei ole ihme, että järjestäjien hymy oli herkässä.

Nimensä mukaisesti Korsuorkesterin ohjelma painottui viime sotien aikaiseen iskelmämusiikkiin, mikä siihen aikaan kaikki oli tanssittavaa. Nyt kun olemme Natossa ja Ukrainassa riehuu sota, niin nämä kappaleet uppoavat yleisöön kuin kuuma vesi lumeen. ’Raatten tie’ on tietenkin suosikkikappale, josta seuraava tarina noin 15 vuoden takaa (ei liity Korsuorketeriin).

Olimme risteilymatkalla Turusta Tukholmaan. Laivalla soitteli suokikkiorkesterimme, jonka nimeä en juuri nyt muista. Ilta eteni ja tanssiravintolan puolella tunnelma tiivistyi, kun baarin kassakoneet olivat aikansa kilisseet. Matkalla oli myös paljon venäläisiä turisteja, jotka innolla osallistuivat tanssiin. Jossakkin kohtaa joku heistä esitti omalla kielellään jonkin toivomuksen orkesterille, johon rumpali nyökytti päätään ja kuului sanovan” daa, daa” (ainoa sana, jonka tunsi venäjänkielestä). Soittajilla oli rekvisiittana venäläiset sotilasmyssyt, jotka he vetivät päähänsä ja soittivat ’Raatten tien’. Yleisö otti soiton innolla vastaan, mutta ilmeisesti venäläisten joukossa joku osasi suomea ja tunsi kappaleen taustan. Myöhemmin orkesteri ei tätä kappaletta soittanut, vaikka joskus toivoimme. Rumpali totesi, että kyseiset nuotit eivät satu olemaan mukana. Varmaankin orkesteri sai ’positiivista palautetta’ tai ohjausta korkeammalta taholta, jos aikoivat soittaa laivalla jatkossa.