Sielun ja ruumiin kohotusta entisessä pääkaupungissamme perinteisen kansankulttuurimme parissa
Koronan jälkimainingeja uhmaten Harri Nuutinen ja Tanssin Taika olivat eilen perjantaina Turussa Tuureporinkatu 2:ssa Pyrkivän tiloissa terapeutteina hoitamassa ihmisten mielenterveyttä, fyysistä kuntoa ja sosiaalista yhteisöllisyyttä. Perinteisin kansankulttuurin harrastajalle 160 km suuntaansa on lyhyt matka, kun pääsee tallustelemaan tämän porukan nostalgisten kappaleiden tahdittamana.

Ikivihreät, lajityypilliset ja melodiset tanssikappaleet kantavat ainakin meikäläisen askelta paremmin kuin nykyinen rytmimusiikki tai ”kaunis kappale uudelta levyltämme” lajit. Em. tanssiorkesterin repertuaari on sen verran laaja, että kappaleet asettuvat sopivasti kulloisenkin yleisön toiveiden mukaan. Mielikuvakseni on jäänyt, että solistipainotteisilla orkestereilla laulajan omat näkemykset, mieltymykset ja taito kappalevalinnoissa vaikuttavat enemmän kuin tanssijoiden toiveet. Tämä osaltaan selittänee, miksi moni bändi käyttää nimessään vain orkesteri eikä tanssiorkesteri sanaa.
Henkilökunnan alttiuden lisäksi Pyrkivällä on ollut mukava tapa ensimmäisen setin aikana käyttää ’bussipysäkki’ -järjestelmää eli daamit ovat pysäkillä jonossa ja miehet hakevat aina jonon ensimäistä ja haku toistuu jokaisen kappaleen jälkeen. Eilen seuraavat setit menivät sitten hakujen osalta vanhaan malliin ja elokuvasta tuttu Harri Nuutisen ääni harmonisoi tanssitunnelmaa.
Kiva tanssin ja musiikin taikaa sisältävä kertomus.
Olen diskotanssisukupolvea, joten kokemukseni lava- ja paritanssisessioista ovat vähäiset. Kun nykyaikana hakee elämään jännitystä, niihin tilaisuuksiin kannattaa hakeutua. Kun menee johonkin outoon kulttuuriin, kannattaa varautua kokemaan omaa kömpelyyttä.
Ilmoita asiaton viesti