Tango muutti yhteiskuntaa ja muuttui itse siinä samalla
Buenos Airesin asukkaista 1895 oli 7% ulkomailla syntyneitä ja 20 vuotta myöhemmin 50% ja koko maassa vain 30% oli syntynyt Argentiinassa. Valta ja media oli kokonaan oligarkeilla, joista käytettiin nimitystä 80-luvun sukupolvi (1880). Siirtolaisilla ei ollut mitään poliittisia oikeuksia. Kun ihmisten olosuhteet ja ympäristö muuttuivat näin dramaattisesti, niin se pakosta toi nopeasti mukanaan yhteiskuntaan fyysisiä rakenteita ja symboleja. Syntyi uusia elämisen ja käyttäytymisen malleja sekä uusia ihanteita. Jako poliittiseen ja sosiaaliseen ympäristöön oli paikallaan, koska tango osoittautui tehottomaksi työkaluksi välittää poliittista ideologiaa.
Argentiinassa puhutaan neljästä myytistä: Yrigoyen, Perón, Eva Perón ja Gardel. Näistä kolme ensimmäistä saivat osakseen opposition vihat. Vain Gardelille annettiin anteeksi, myös hänen sympatiansa konservatiiveja kohtaan. Yhteiskunnan molemmista ääripäistä lähtöisin ollut tango voitti vähitellen suuren yleisön suosion. Mutta varsinaisesti pato murtui niin laadullisesti kuin määrällisesti, kun vuonna 1917 Samuel Castriota sävelsi tangon ”Lita”, johon Pascual Contursi teki sanat nimellä ”Mi noche triste” (surullinen yöni). Tangorunoilija avasi tuolloin portin prosessille, joka osaltaan johti kaikkine muotoineen marginaaliväestön integroimiseen viralliseen yhteiskuntaan ja näin merkittävässä määrin tangon avulla kiehuvasta siirtolaismassasta kehittyi vähitellen Buenos Airesin asujaimisto. Tangot menivät läpi kaikista yhteiskuntaluokista, tangosta tuli kaikkien yhteinen ääni.
Historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että tangon alkujuuret ovat ilotaloissa, paikoissa, missä kaikki miehet olivat tasa-arvoisia seksin saannin suhteen. Buenos Airesin ilotalot olivat omia mikrokosmoksiaan vastapainona perhejärjestelmälle. Tango syntyi Buenos Airesissa ja radio, äänilevyt ja lukemattomat kiertueet toivat sen nopeasti kaikkien ulottuville. Kadulla oli monta merkitystä. Se oli maantieteellinen paikka ja se oli viittaus moraaliin, leimautumiseen ja käyttäytymiseen. Katu oli esiintymislava, jossa esitettiin äärettömän monta näytelmää. Se oli elämän kielikuva. Se toimi hylkäämisen ja menestyksen näyttämönä sekä kaikenlaisen hyvän tarjoajana. Katu oli kuin elämä itse, siellä oli hylkäämisen ja loputtoman muutoksen makua.
Maailman kuuluisin tango on epäilemättä La Cumparsita ja nimensä mukaisesti se oli alun alkaen pieni marssi, jonka uruguaylainen arkkitehtiopiskelija Gerardo Hernán Matos Rodríguez oli säveltänyt joukolleen tulevia karnevaaleja varten ilmeisesti vuosien 1915/1916 vaihteen tienoilla. Vaikka Astor Piazzolla on parjannut tätä tangoa (”Kaikista maailman tangoista huonoin ..”), on hänkin tehnyt siitä neljä levytystä. Koska Piazzollan tangot ovat nykyisin saaneet paljon jalansijaa meidänkin tanssilavoilla, niin taustoitan hieman häneen uraansa säveltäjänä ja bandoneonistina.
Anibal Troilo (1914-1974, ’Paksukainen’ eli ’El Gordo’) oli taitavin bandoneonisti, mitä ennen häntä oli ollut eikä taitavampaa ole hänen jälkeensä vielä tullut. Hän perusti oman orkesterin 1937 ja Astor Piazzolla oli siinä bandoneonin soittajana 1939-1944. Piazzolla oli sitä ennen mm. opiskellut klassista musiikkia Pariisissa, mutta hänen opettajansa oli suositellut keskittymään tangoon. Vakituisesti hän sitten soitti Buenos Airesin oopperassa kolme tuntia ja sen jälkeen kabareessa Troilon orkesterissa neljä tuntia.
Kerran nuori Piazzolla esitteli omaa tangosävellystään Troilolle, joka totesi: ’No, bibe, eso no es tango’ (Poikaseni, tuo ei ole tangoa). Sen jälkeen he eivät tavanneet. Piazzolla valloitti maailmaa tuomalla tangoon vahvan klassisen musiikin sävyn samalla häivyttäen perinteisen tangon luonteen. Sattumalta Show-tangon tanssijoilla hyvin monella on balettitausta. ’Turistitangoa’ eli ’saksalais-suomalaismallista marssitangoa’ kuulee enää Buenos Airesissa harvoin tai ehkä pyydettäessä.
Eräänä esimerkkinä tangon omaksunnasta mainitsisin tapauksen, kun vuosia sitten veimme Tango Pasiónin kaksi esiintyjää (Monica Romero & Omar Ocampo) Kolmilammille katsomaan suomalaista lavatanssia. Tuli Unto Monosen ’Satumaa’ ja pyysin rouvaa tanssiin. Siinä tangon pyörteissä Monica vakavana totesi: ’Tätähän voi tanssia ihan hyvin tangona!’
Mistäköhän johtuu, että tango pesiytyi omanlaisena versionaan Suomeen niin voimakkaasti 50-60 -luvuilla, vaikka sillä ei tiettävästi ole samanlaista populaarisuutta muualla kuin juuri Argentiinassa. Edelleenkin tangomarkkinat on suosittu tapahtuma tangokuninkaineen ja kuningattareineen.
Kun olin lapsi asuimme Töölössä isossa asunnossa ja kun siellä oli tarpeeksi tilaa, niin vanhempani vuokrasivat ylimääräisen huoneen vuokravälitystoimiston kautta vierailevien ulkomaisten keikkamuusikkojen kortteeriksi. Siihen aikaan Helsingin hotellitarjonta oli puutteellista ja reissaavst muusikot viipyvät viikkokaupalla keikallaan, kun livelaulajat ja bändit olivat suosittuja. Discoja tai muita klubeja ei silloin vielä ollut.
Meillä asusteli kahteen eri otteeseen niiden vuosien aikana muuan argentiinalainen tangolaulaja nimeltään Carro Pampa, salskea tummahiuksinen mies, joka suki Brylcremiä hiuksiinsa aina iltaisin ennen töihin menoa. Muistan edelleen kuinka hänellä oli tapana pitää jääkaapissamme Coca-Cola pulloja. Se oli hiukan eksoottista myös siihen aikaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Mistäköhän johtuu, että tango pesiytyi omanlaisena versionaan
Suomeen niin voimakkaasti 50-60 -luvuilla”
Koska härmäläiset eivät muuta osanneet. Ja se versio mitä Suomessa
”tanssittiin” ei ollut edes tangoa. Meilläpäin sita sanottiin pystypainiksi.
Oli muitakin nimityksiä, joita en tässä nyt viitsi toistaa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen ollut Buenos Airesissa tangoshowssa. Sellaista viihdemuotoahan ei Suomessa tunneta lainkaan. Pari tanssi suomalaisellekin tuttujen tangokappaleiden säestämänä äärimmäisen eroottisesti ja kiihkeästi lavalla yleisön aplodeeratessa. Kappaleet olivat tuttuja, mutta tanssi jotain aivan muuta kuin suomalaisen
kesäisen tanssilavan pareilla Eino Grönin laulaessa.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä kieltolain aikaan meillä Suomessa tanssittiin tangomusiikkiamme foxitangon nimellä. Johtui ehkä siitä, että käytettiin foxin askellusta. Muistelen vahvaa vaikutusta tulleen USA:n suunnalta. Vaikeasti ääntyvä ’voksi’ putosi edestä pois ja jäljelle jäi tango (suomalainen).
Ilmoita asiaton viesti
Muutama poiminto ”tangosta sanottua”:
Tango on pystyssä tapahtuva ilmaisu sille, mitä vaaka-asennossa haluttaisiin tehdä.
Tango on ilmaus sille, mitä runoilijat ovat yrittäneet sanojen avulla: taistelu on yhtä juhlaa.
Elämä on kuin tango … surullinen, aistillinen, seksikäs, väkivaltainen ja rauhallinen.
Tango alkaa kävelyllä, jatkuu kävelyllä ja päättyy kävelyyn.
Kun mies kävelee kauniisti, nainen kuolee hänen syliinsä. Kun mies kävellä lontostelee, nainen haluaa kuolla.
Tiedäthän miksi sanotaan tanssijoita, jotka tekevät näyttävän lopetuksen viimeiselle nuotille? – Turisteiksi.
Tango on loistava juttu ihmisille, jotka jokapäiväisessä työssään eivät saa riittävästi tlaisuuksia tulla hylätyksi.
Jos tanssit tangoa, sinun on annettava kaikkesi. Ellet niin voi tehdä, niin älä tanssi.
Tanssissa tangon askeleet pitää muuttaa rakkauden riitiksi.
Tango on surullinen ajatus, jonka voi ilmaista tanssien.
Kun elämä muutoin on täysin tyhjän päällä, tango voi olla ainoa tapa luoda unelmia.
*
Monet näkevät tanssin myös alemman luokan kulttuuriperintönä. Se oli viime sotiin asti uskonnon harjoittamisen ohella lähes ainoa kulttuurimuoto, johon köyhimmilläkin oli varaa. Kilpailu ihmisten sieluista on ollut aina kovaa ja siten kirkko tuomitsi tanssin.
Ilmoita asiaton viesti