Tango muutti yhteiskuntaa ja muuttui itse siinä samalla

Buenos Airesin asukkaista 1895 oli 7% ulkomailla syntyneitä ja 20 vuotta myöhemmin 50% ja koko maassa vain 30% oli syntynyt Argentiinassa. Valta ja media oli kokonaan oligarkeilla, joista käytettiin nimitystä 80-luvun sukupolvi (1880). Siirtolaisilla ei ollut mitään poliittisia oikeuksia. Kun ihmisten olosuhteet ja ympäristö muuttuivat näin dramaattisesti, niin se pakosta toi nopeasti mukanaan yhteiskuntaan fyysisiä rakenteita ja symboleja. Syntyi uusia elämisen ja käyttäytymisen malleja sekä uusia ihanteita. Jako poliittiseen ja sosiaaliseen ympäristöön oli paikallaan, koska tango osoittautui tehottomaksi työkaluksi välittää poliittista ideologiaa.

Argentiinassa puhutaan neljästä myytistä: Yrigoyen, Perón, Eva Perón ja Gardel. Näistä kolme ensimmäistä saivat osakseen opposition vihat. Vain Gardelille annettiin anteeksi, myös hänen sympatiansa konservatiiveja kohtaan. Yhteiskunnan molemmista ääripäistä lähtöisin ollut tango voitti vähitellen suuren yleisön suosion. Mutta varsinaisesti pato murtui niin laadullisesti kuin määrällisesti, kun vuonna 1917 Samuel Castriota sävelsi tangon ”Lita”, johon Pascual Contursi teki sanat nimellä ”Mi noche triste” (surullinen yöni). Tangorunoilija avasi tuolloin portin prosessille, joka osaltaan johti kaikkine muotoineen marginaaliväestön integroimiseen viralliseen yhteiskuntaan ja näin merkittävässä määrin tangon avulla kiehuvasta siirtolaismassasta kehittyi vähitellen Buenos Airesin asujaimisto. Tangot menivät läpi kaikista yhteiskuntaluokista, tangosta tuli kaikkien yhteinen ääni.

Historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että tangon alkujuuret ovat ilotaloissa, paikoissa, missä kaikki miehet olivat tasa-arvoisia seksin saannin suhteen. Buenos Airesin ilotalot olivat omia mikrokosmoksiaan vastapainona perhejärjestelmälle. Tango syntyi Buenos Airesissa ja radio, äänilevyt ja lukemattomat kiertueet toivat sen nopeasti kaikkien ulottuville. Kadulla oli monta merkitystä. Se oli maantieteellinen paikka ja se oli viittaus moraaliin, leimautumiseen ja käyttäytymiseen. Katu oli esiintymislava, jossa esitettiin äärettömän monta näytelmää. Se oli elämän kielikuva. Se toimi hylkäämisen ja menestyksen näyttämönä sekä kaikenlaisen hyvän tarjoajana. Katu oli kuin elämä itse, siellä oli hylkäämisen ja loputtoman muutoksen makua.

Maailman kuuluisin tango on epäilemättä La Cumparsita ja nimensä mukaisesti se oli alun alkaen pieni marssi, jonka uruguaylainen arkkitehtiopiskelija Gerardo Hernán Matos Rodríguez oli säveltänyt joukolleen tulevia karnevaaleja varten ilmeisesti vuosien 1915/1916 vaihteen tienoilla. Vaikka Astor Piazzolla on parjannut tätä tangoa (”Kaikista maailman tangoista huonoin ..”), on hänkin tehnyt siitä neljä levytystä. Koska Piazzollan tangot ovat nykyisin saaneet paljon jalansijaa meidänkin tanssilavoilla, niin taustoitan hieman häneen uraansa säveltäjänä ja bandoneonistina.

Anibal Troilo (1914-1974, ’Paksukainen’ eli ’El Gordo’) oli taitavin bandoneonisti, mitä ennen häntä oli ollut eikä taitavampaa ole hänen jälkeensä vielä tullut. Hän perusti oman orkesterin 1937 ja Astor Piazzolla oli siinä bandoneonin soittajana 1939-1944. Piazzolla oli sitä ennen mm. opiskellut klassista musiikkia Pariisissa, mutta hänen opettajansa oli suositellut keskittymään tangoon. Vakituisesti hän sitten soitti Buenos Airesin oopperassa kolme tuntia ja sen jälkeen kabareessa Troilon orkesterissa neljä tuntia.

Kerran nuori Piazzolla esitteli omaa tangosävellystään Troilolle, joka totesi: ’No, bibe, eso no es tango’ (Poikaseni, tuo ei ole tangoa). Sen jälkeen he eivät tavanneet. Piazzolla valloitti maailmaa tuomalla tangoon vahvan klassisen musiikin sävyn samalla häivyttäen perinteisen tangon luonteen. Sattumalta Show-tangon tanssijoilla hyvin monella on balettitausta. ’Turistitangoa’ eli ’saksalais-suomalaismallista marssitangoa’ kuulee enää Buenos Airesissa harvoin tai ehkä pyydettäessä.

Eräänä esimerkkinä tangon omaksunnasta mainitsisin tapauksen, kun vuosia sitten veimme Tango Pasiónin kaksi esiintyjää (Monica Romero & Omar Ocampo) Kolmilammille katsomaan suomalaista lavatanssia. Tuli Unto Monosen ’Satumaa’ ja pyysin rouvaa tanssiin. Siinä tangon pyörteissä Monica vakavana totesi: ’Tätähän voi tanssia ihan hyvin tangona!’