Tangon ”lähtöainekset”, tangomania ja tango nuovo

Tango ei syntynyt pelkästään Suomessa. Seuraavista kirjoista on syntynyt minulle tietty näkemys tangon vaiheesta. Tässä on muutamia poimintoja avainprosesseista ja -hetkistä seuraavista kirjoista: ¡Tango! (ISBN 0-500-01671-2) on yleiskuvaus tangosta, Tango – La mezcla milagrosa (1917-1956) (ISBN 978-950-07-2814-0) psykologian professorin tekemä palkittu teos ja Tango and the Political Economy of Passion (ISBN 978-0-8133-1638-3) on tangoprofessorin kooste (arvelen väitöskirjansa pohjalta tehty laajennus).

Orjakauppa osaltaan synnytti Pohjois-Amerikkaan jazzin ja Etelä-Amerikkaan tangon. Maantieteellisesti Kuuban ja Hispaniolan saaret olivat paljolti molempien solmupiste. Ao. kuvassa on esitetty tangon kehitykseen suuresti vaikuttaneiden tekijöiden alkuperää. Voisi sanoa, että tango on melkoinen sekoitus erilaisista kulttuuripalasista.

Pariisissa ani harva – jos niinkään moni – oli vuoteen 1910 mennessä kuullut sellaisesta kuin tango, mutta jo 1913 se oli kaikkien huulilla. Tangon yleistä moraalia heikentävä vaikutus tiedettiin johtuvan ennen muuta siitä, että se oli lähtöisin Buenos Airesin epämääräisistä ja rasistisista slummeista. ”El choclon” säveltäjä Angel Villoldo kavereineen tuli 1907 Pariisiin äänittämään mm. tämän kappaleen. Siellä oli tuolloin maailman parhaat levytysjärjestelmät. Levytysreissu meni muutamalla vuodella pitkäksi ja siellä em. kappalekin esitettiin ensi kerran teatterissa vasta 1908.

Ensimmäisen maailmansodan sotaväsymyksen jäljiltä tangomania suorastaan räjäytti maailman kulttuuri- ja huvitteluelämän. Tangosuuntia syntyi kuin sieniä sateella, näistä yhtenä esimerkkinä jälkijunassa vaikkapa suomalainen tango. Tangon kultakausi hiipui vasta 1950-luvulla, minkä yhtenä syynä varmaan oli avantgardistien kehittämän ’tango nuevon’ tunkeutuminen alalle. Tärkeimpänä ’uuden tangon’ kehittäjänä oli Astor Piazzolla.

Kautta aikojen maailman paras bandeneonisti Anibal Troilo oli perustanut oman orkesterinsa 1937 ja kaksi vuotta myöhemmin Astor Piazzolla tuli siihen kolmanneksi bandeneonistiksi aina vuoteen 1944 asti, jolloin heidän ”sinunkaupat” katkesivat. Piazzolla esitteli tuolloin Troilolle säveltämänsä ’uusi tango’ kappaleen, mihin Troilo ykskantaan ”No, bibe, eso no es tango” (poikaseni tuo ei ole tangoa). Siinä vaiheessa heidän tiensä erkanivat lopullisesti.

Selvyyden vuoksi Astor Piazzollan taustasta tässä kohtaa kerrottakoon, että nuorena hän oli mennyt Pariisiin opiskelemaan klassista musiikkia tunnetun Nadia Boulangerin johdolla. Syystä, jota en tiedä, opettaja oli jossakin kohtaa todennut suosituksenaan Piazollalle, että tämän kannattaisi jättää klassinen musiikki vähemmälle ja keskittyä tangoon. Aikanaan Piazzolla hakeutui Buenos Airesin Colon oopperan filharmoniseen orkesteriin soittamaan ja päästyään aamuisin kello neljä Troilon orkesterin kabareesta kiiruhti hän parin tunnin levon jälkeen oopperan harjoituksiin. Piazzollalla on siis vahva klassisen musiikin tausta ja se ilmenee häneen tangosävellyksissään, varsinkin vaikeutena tanssia niiden tahtiin lavatanssin pohjalta. Argentiinassa yllättävän monella ”show tangon” tanssijalla näyttää olleen balettitanssijan tausta.

Itse törmäsin tähän tangosuuntien väliseen kuiluun aikoinaan Buenos Airesissa Caminito-kadun kupeessa olevassa levykaupassa, jossa kyselin matkatuliaisia. Myyjä tarjosi kovasti Piazzollan levyjä. Kun yritin selittää toiveenani olevan jotain perinteistä, niin myyjä totesi puhuva ilme kasvoillaan: ” Ai jaa, tarkoittanet siis turistitangoa!”