Tangon läpimurto

Kardinaali Cavallari paimenkirjeessään antaa tangolle jyrkän tuomion ja manaa tangon tulikivenkatkuisin ilmaisuin maan rakoon. Hän vertaa tangoa moraaliseen kataluuteen ja lisää, että se on inhottavuudessaan ja vastenmielisyydessään kaikkea sitä mitä vain paatunut ihminen voi kuvitella. Ainoastaan sellaiset ihmiset, jotka ovat menettäneet kaiken moraalinsa, voivat sitä sietää. Se on nykypäivämme häpeätahra. Se joka sitä harrastaa, tekee

syntiä. Hän määräsi kaikkia kirkon paimenia eväämään synninpäästön niiltä, jotka ovat tanssineet tangoa ja jotka eivät pyhästi lupaa olla sitä tekemästä uudestaan vastaisuudessa. (Lähde New York Times 16.1.1914) Tiedossani ei ole, että paimenkirje olisi kumottu.

Tangoelokuvasta Four Horsemen and the Apocalypse (1921) tuli niin suosittu, että siinä esitetystä tangosta tuli meidän aikaamme asti säilynyt normi. Elokuva sijoittui Buenos Airesin kortteleihin. Ensimmäisessä kohtauksessa Valentino esiintyy sikaria poltellen täysissä, muka gauchon tamineissa viehättävän ruskeaverikön kanssa. Hänellä on yllään atsteekkien poncho ja päässään andalusialainen hattu. Domínguez oli pukeutunut pitkärimpsuiseen koristeelliseen espanjalaiseen huiviin (mantón) suuri kukkakoriste hiuksissaan. Toisessa kohtauksessa Domínguez tanssii epämiellyttävän miehen kanssa ja silloin Valentino tulee kuvaan mukaan ja viittaa miestä häipymään kannustaen ratsupiiskan sivalluksella kasvoihin ja samalla orkesteri alkaa soittaan habarenaa (ei tangoa). ..

Aikoinaan Kolmilammilla tanssin argentiinalaisen daamin kanssa suomalaisen tangon tahtiin, niin hän hämmästellen kohteliaasti totesi, että tätähän voi tanssia tangona! Vähäpuheisena en osannut vastata siihen mitään, vain nyökyttelin. Muistelen myös lukeneeni, että sata vuotta sitten Euroopassa tangoa kutsuttiin askelkuvion perusteella foksitangoksi. Foksi tipahti sitten edestä pois ja päästiin myös suomalaiseen tangoon, jota paljolti sävyttävät saksalainen marssi ja venäläinen melankolia.

Tällaiselle vanhan kaartin tallustelijalle mieleistä on ’turistitango’. Oopperan puolelta vivahteita saanut ’uusi tango’ ei oikein meikäläistä sykähdytä. Astor Piazzolla soitti 30-/40-lukujen taitteessa samaan aikaan sekä maailmankuulun bandeneonistin Anibal Troilon tango-orkesterissa että oopperan orkesterissa. Hän oli opiskellut Euroopassa klassista musiikkia, mutta päätyi kuitenkin tangon puolelle luoden nuevo tango genren. Jossakin kohtaa voisin kerrata, miten maailmankuulun tangolaulajan Carlos Gardelin ura lähti kaksikymppisenä nousuun vuonna 1911 yhden huoneen vuokra-asunnosta, jossa hän silloin asui yhdessä äitinsä kanssa.