Tangotyyleistä

Ulkoruokintakauden lähestyessä koronaviruksen tavoin ajattelin nyt vihdoinkin opetella tanssimaan tangoa oikein. Suuremmin etsimättä löysin seitsemän pölyttynyttä vähemmälle lukemiselle jäänyttä opaskirjaa, ja ”ei kun kiinni”, kuten tanssinopettaja Petri Kokolla oli tapana sanoa. Otin siis käsittelyyn tangon: mies aloittaa oikealla jalalla ja siitä sitten kävelee eteenpäin. Toinen kirja kehottaa aloittamaan vasemmalla jalalla ja kolmas neuvoo, että aloitustahdin ensimmäisellä iskulla otetaan oikealla jalalla askel taaksepäin tai pidetään tauko ja sitten otetaan vasemmalla jalalla sivuun. Meni vaikeaksi ja siirryin foksiin, joka näyttikin samalta, mitä ensin mainittu tango. Vein kirjat vähin äänin varastoon pölyttymään ja päätin jatkaa virheellisesti vanhaan malliin aloittamalla niin tangon kuin foksinkin vasemmalla tai oikealla jalalla. Olihan aikoinaan Suomessakin tangon nimenä foksitango, mutta foksi tipahti jossakin käänteissä edestä pois.

Muistuu mieleeni argentiinalaisen tangon harrastaja ja täällä Suomessa sen merkittävä edistäjä professori Raimo Vasama, joka kerran Buenos Airesista palauttuaan hyvin vakuuttavaan sävyyn kertoi, että nyt hän on oppinut seitsemän erilaista ainoaa oikeaa tapaa tanssia argentiinalaista tangoa. En löytänyt suomalaisen tangon, vanhan tangon tai mannetangon ohjeita tiedostoistani, mutta löysin listan, jossa esitellään 11 erilaista argentiinalaisen tangon tyyliä, joista myös jokainen on tietty ainoa oikea ja aito tapa tanssia tangoa:

Canyengue – Tietty noja partneriin ja polvissa koukistusta. (Katutanssi)
Salonkitango 1910-1920 – Liso on tämän tyylin kaikkein pelkistetyin versio. Tanssiasento pysty, ilmaa runsaasti välissä eli avoin ote ja liikkeet ovat erittäin hitaita. (Yläluokan tanssi)
Orillero – Avoin ja luja tanssiote, nopeat ja terävät askeleet.
Apilado – Suljettu tanssiote ja vahva noja. Polvet eivät ole koukussa kuten Canyenguessa ja musiikki on melodisen pehmeää. (Herkistelytanssi)
Nuevo Close Embrace, tunnetaan myös nimellä Nuevo Milonguero – Suljettu ote, hyvin herkkä ja pehmeä tanssi.
Salonkitango 1950-luvulta – Tanssiote avoin tai suljettu, tanssiasento pysty, askeleet yksinkertaisia, ei ollenkaan varsinaisia kuvioita eikä nojaamista. (Nykyinen salonkitango)
Tango Nuevo – Avoin ote, askeleet ovat pitempiä, liukuvampia ja voimakkaampia. (Pyörivä boleotanssi)
Tango Colgada – Avoin ote. Tanssitaan pehmeästi irti partnerista käyttäen voimakkaita pyöriviä liikeratoja. (Valssin harrastajille tuttu tyyli).
Candombe – Muistuttaa brasilialaista sambaa, mutta tanssitaan suljetussa otteessa. (Mustien tanssi)
”Dynamic Tango” – Asettuu Tango Colgadan ja Nuevo Tangon välimaastoon.

Jos halutaan tarkemmin erotella tyylit vielä eri kosketuspisteiden rakenteiden kautta, niin tyylien vaihtoehdot kasvavat eksponentiaalisesti. Kaikkia tangoja voidaan tanssia mihin tahansa musiikkiin, mutta toiset musiikit sopivat paremmin jalan alle kuin toiset. Piazzollan tangomusiikista ei ollut mainintaa sen kantavuudesta mihinkään näistä. Syy lienee se, että hänen jazzahtavia taidemusiikkiin kallellaan olevia tangoja suositaan lähinnä estradeilla, jossa koreografiat suunnitellaan tapauskohtaisesti kuten baletissa tai sitten improvisoiden. Korostan vielä erästä lavatanssin suosion syytä: siinä jokainen tanssija tuntee olevansa pääosan esittäjä (eikä pelkästään solisti, mitä tämä ei aina ymmärrä).