Tukholman ainoa mies – Kristiina
Tukholmassa elettiin tasan 500 vuotta sitten kriittisiä aikoja. Kalmarin unionin Tanskan kuningas Kristian II oli aloittanut maahyökkäyksen Ruotsia vastaan aiemmin vuodenvaihteessa samana vuonna. Bogesundin taistelussa (3.2.1520) Åsundin jäällä Ruotsin valtionhoitaja Sten Sture nuorempi (27v.) haavoittui kuolettavasti heti taistelujen alussa ja hän kuoli Tukholmaan vietäessä. Hänen leskensä Kristiina Gyllenstierna otti ohjat käsiinsä Tukholman puolustuksesta ja valtaneuvoston 6.3.1520 Upsalassa tehdystä rauhansopimuksesta huolimatta taistelut ja kähminnät jatkuivat, kunnes Kristiina-leski oli yksin ja hänen oli avattava Tukholman portit Kristianille lokakuussa.
Arkkipiispaksi ylennetty Kustaa Trolle kruunasi omakätisesti Kristianin Ruotsin kuninkaaksi 4.11.1520 ja samalla Kristian ’unohti’ kaikki lupauksensa ja arkkipiispan johdolla todettiin vastustajien johtohenkilöt kerettiläisiksi ja keskiviikkona 7.11.1520 aloitettiin mestaukset. Lauantaihin mennessä 40 ruumista, Kustaa Vaasan isä mukaan lukien, makasivat hengettöminä Södermalmin lokaisella torilla, jossa ne poltettiin roviolla yhdessä haudasta kaivetun Sten Sturen ruumiin kanssa.
Kaikkiaan Tukholman verilöylyssä teloitettuja Kristianin vastustajia kertyi 80-100 ja Kristian kuvitteli kruununsa turvatuksi. Tässä hän tosin erehtyi, koska siitä alkoi Kustaa Vaasan kannatuksen voimakas kasvu, mikä johti Kalmarin unionin päättymiseen, tosin osittain hansakaupunkien Lyypekin ja Danzigin avulla. Kustaa Vaasa teki velkaa esimerkiksi Lyypekille huikeat 120 000 Lyypekin markkaa. Kokeneita saksalaisia palkkasotureita Kustaa Vaasalla oli enimmillään komennossaan noin 8000. Kristian luopui kruunusta 1523.
”… keskiviikkona 7.11.1520 aloitettiin mestaukset. Lauantaihin mennessä 40 ruumista…”
– Olikohan tuo se tapahtuma, jota Mika Waltari kuvailee kirjassaan Mikael Karvajalka? Kun Waltari pääsee vauhtiin, tunnelma muuttuu usein aivan maaniseksi, olkoon kysymys vihasta tai rakkaudesta, tuhosta tai rakentamisesta. Viisisataa vuotta sitten kuolemantuomio voitiin panna täytäntöön joko hirttämällä tai mestaamalla, joilla oli jokin omituinen aste-ero.
Ilmoita asiaton viesti
”– Olikohan tuo se tapahtuma, jota Mika Waltari kuvailee kirjassaan Mikael Karvajalka? ”
Valitettavasti en tunne asiaa riittävästi vahvistaakseni aprikointisi, mutta voipi hyvin olla näin.
– – –
Muuten pikku yksityiskohtia lisää, kun joskus historian kulku on niin pienestä kiinni. Huomatessaan olevansa orpo, jolta omaisuus oli takavarikoitu, Kustaa Vaasa päätti paeta uudestaan hansakaupunki Lyypekkiin Norjan kautta. Mutta huonona hiihtäjänä matka kesti kauan ja Taalainmaasta oli lähetetty kolme parasta hiihtäjää hänen peräänsä pyytämään häntä siellä nousseen kapinan johtajaksi. Hänet tavoitettiin viime tingassa 20 km päässä (Tanska-)Norjan rajasta Sälenin lähellä Olnispagårdenissa ja miehet ylipuhuivat Kustaa takaisin ja loppu on historiaa.
Mitä Lyypekin 120 000 Lyypikin markan suurlainaan tulee, Kustaa ei sitä koskaan maksanut takasin. Lyypekki auttoi vielä Kustaata kuninkaaksi, koska katsoi sen olevan hyvän lainatakuun, mutta kreivisodan (1533-1535) ansiosta Kustaa katsoi lainan rauenneeksi ja omi lisäksi hansakaupungin Ruotsissa olevan omaisuuden. Tämän vuoksi Lyypekki yrtti kostoksi myrkyttää, puukottaa ja räjäyttää Kustaan, mutta kaikki murhayritykset epäonnistuivat. Seitsemän saksalaista murhan yrittäjää pidätettiin ja teilattiin torilla varoitukseksi muille.
Ilmoita asiaton viesti