”Vanhukset tarvitsevat muutakin kuin ruokaa”

Tämä uutisotsikko tuli näkyviin näköradion alareunassa tv1:n klo 17 uutisten lopussa. Onneksi tämä vanhusteluongelma ei vielä koske minua, koska vasta ensi viikolla täytän 81 vuotta. Mutta siltä varalta, että jos joskus vanhenen eikä jokapäiväinen perunateatteri ja Uuden Suomen vapaavuorossa peuhaaminen anna riittävästi virikkeitä, niin olen varovaisesti vilkuillut netistä, miltä omakohtainen tulevaisuus mahdollisesti näyttää. Mielekkään ja virikkeellisen toiminnan puute tiettävästi aiheuttaa levottomuutta, ahdistuneisuutta ja masennusta, jotka johtavat fyysisen ja psyykkisen terveydentilan heikkenemiseen. En ymmärrä, miksi kumppani tuossa vierellä väittää, että minulla alkaa olla jo kiire tämän virikeasiankin hoitamiseen.

Vielä on hieman hakusessa, mitä tarkoittavat termit ryhmäkoti, senioritalo, palvelutalo, hoitokoti ja vanhainkoti. Vaivastalolle en löytänyt mitään määritelmää, vaikka runsaat 70 vuotta sitten kotikylällä eräästä rakennuskompleksista tätä nimeä kuulin siitä yleisesti käytettävän.

Nämä haasteet nousivat pintaan, kun kolmisen viikkoa sitten kiperän polkan seurauksena oikean jalan akillesjänne rasittui eikä meinaa parantua. Tänäänkin Hyvinkään järjestötalon päivätansseissa piti Harri Nuutisen soittama polkka ja masurkka jättää väliin, koska päkiöiden varassa rytkyttäminen rasittaa tuota jännettä liikaa.

Oikeastaan alkukimmoke tähän juttuun tuli kahviossa, kun satuin samaan pöytään Nuutisen kanssa ja nyyhkyttelin hänelle, etten pystynyt tanssimaan noita minunkin mielikappaleita. Maestro totesi lakoniseen tyyliinsä sitä sattuvan vanhemmillekin, mutta hän käy muun muassa monessa Espoon hoivakodissa antamassa savikiekkoterapiaa, että kyllä se kuuntelukin auttaa piristämään mieltä.

Tanttu – tanssit
JaakkoKorpi-Anttila
Kirkkonummi

Sotaorpo, elämä hautausavun ennakon ja halpakaupan tarjousten varassa (pääosin, evp).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu