Vastuu on kuulijalla musiikissakin

Erilaisia mielipiteitä hyvästä ja huonosta musiikista löytyy vähintään se määrä, mitä on ihmisiä. Tanssimusiikissa kappaleiden loppuun kuluminen on asia, jota en ole oikein sisäistänyt samalla tavalla kuin monet muut, jotka sitä nostavat esiin. Kevyen musiikin tuottajat näyttävät lähtevän siitä, että kappale pyörii pari kuukautta ja sitten se painuu unholaan. Ennen hyvä kappale pysyi radion ja tanssiorkestereiden ohjelmistoissa vuosia ja vuosikymmeniä. Silloin kaikki iskelmät olivat tanssitavia kun nykyiskelmistä vain harvat jos nekään. Ikivihreät tanssikappaleet eivät kulu loppuun ikinä, mm. saippua kuluu käytössä.

Musiikki herättää muistoja jopa vahvemmin kuin vanhat valokuvat. Se osuu aivojen mantelitumakkeeseen, joka vastaanottaa kaikki aistitietomme ja jonka tehtävänä on tunnereaktioiden muistaminen ja käsittely. Muisto tosin haalenee, jos kuulemme kappaleen monta kertaa. Hyvä musiikki panee mielemme kuvittelemaan liikettä eli hytkymään ja naputtamaan jalkaa tai sormea, koska musiikki stimuloi koordinaatioon ja liikkeen ajoitukseen liittyviä aivoalueita. Ihminen lukkiutuu jo ennen kouluikää tiettyyn ääniympäristöön ja lapsi pitää samanlaisesta musiikista, mistä hänen vanhempansa tykkäävät aidosti, kunnes kehittää oman makunsa, jolloin musiikista tulee samalla tapa erottua vanhemmista.

Nykykäsityksen mukaan musiikkilajeja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen, vaikka eräässä jutussa valtakunnallisessa lehdessä Ralf Gothonista todetaan: ” … Hän on toistuvasti tuonut haastatteluissa esiin näkemyksiään taidemusiikin ylivertaisuudesta ja populaarimusiikin turmiollisuudesta, esimerkiksi hän arvioi, että ’tunne-elämän kehittymättömintä ja raainta kerrostumaa’ edustaa heavyrock. ..” Jos olisin ilkeä, voisin tähän sanoa, että oopperassa kävijät tuntevat kuuluvansa eliittiin ja kuvittelevat lavatanssin kuuluvan vain rahvaalle. Musiikin, lavatanssin ja muistojen vahvaa yhteyttä hyödynnetään musiikkiterapiassa ”turvariepuna”, kun puretaan ahdistavia ja hämmentäviä tunteita. Monet ihmiset terapoivat itseään jatkuvasti musiikilla ja sosiaalitanssilla.

Tanssilava on se näyttämö, jossa itse kukin pääsee tyydyttämään esiintymistarvettaan. Pitää kuitenkin muistaa taiteilijan kultainen nyrkkisääntö: näyttämöllä ei saa esiintyä. Taiteilija, joka esiintyy ei nouse koskaan suuruuteen. Lavatanssi on vuoropuhelua tanssipartnerin kanssa. Jos siinä yrittää esiintyä muulle tanssiväelle, niin lopputuloksen voi helposti arvata.

Ennen nuoriso haki sosiaaliset kontaktinsa tanssilavoilta ja iltamista. Nyt se tapahtuu kaljan voimalla biletyspaikoissa ja terasseilla. Alkoholi tuhoaa tehokkaasti niin harmaata kuin valkoista aivomassaa. Lisäksi kun keski-ikä koko ajan kasvaa, niin näiden yhteisvaikutuksesta erilaisista mentaalisairauksista kärsivien suhteellinen osuus väistämättä väestöstä kasvaa. Työvoimapulaa helpottaisi ja työtehoa kasvatettaisiin, jos nuoriso saataisiin kiinnostumaan muusta kuin alkoholista tai muista huumeista. Koronarajoitteet antoivat esimakua siitä, millainen älämölö syntyy, jos alkoholin kulutukseen tai sosiaaliseen käyttäytymiseen yritetään puuttua.

0
JaakkoKorpi-Anttila
Kirkkonummi

Sotaorpo, elämä hautausavun ennakon ja halpakaupan tarjousten varassa (pääosin, evp).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu