Voisiko Don Quijotesta jotain oppia?

Ilmaston muutos pakottaa ihmiskunnan peilin eteen, kun oma olemassaolo on uhattuna tai ainakin evoluution uusi jakso alkamassa. Ensi silmäyksellä Cervantesin jalolla aatelismiehellä, Don Quijotella, ei ole mitään lisäopetusta annettavanaan asiassa. Hän lähti pelastamaan rosvojoukon sieppaamaa naista. Osoittautui, että joukko oli uskonnollinen kulkue ja sen keskellä seisova nainen Neitsyt Marian patsas, jota väki rukoili. Joten vihollisarvio ei mennyt aivan nappiin.

Cervantesin (s. 1547, k.1616) elinaikana vallitsi ihmisten vaivana pikku jääkauden ensimmäinen paha vaihe (1550-1580). Sadot korjasi pohjoismaissa halla, keskisessä Euroopassa sateet tulvineen ja etelässä kuivuus. Vitsausten syynä oli tiettävästi ihmisten moraalittomuus ja synnillisyys eikä niinkään Kolumbuksen vanhalle mantereelle tuoma kuppa, perunat tai tuulimyllyt. Vitsauksia yritettiin hävittää perinteiseen tapaan verivirroilla, joten inkvisitio, noitavainot, ruoskijat ja muut uskonnolliset hurmosliikkeet valtasivat arkielämän.

Vähitellen yritysten ja erehdysten kautta, muun muassa kasvitieteilijöiden ansiosta saatiin viljan, perunan ja muiden kasvisten satoja kasvatettua siinä määrin, että nälkää pystyttiin lievittämään. Viljakaupan ja merenkulun kehityttyä syntyivät suuret kauppakaupungit ja valta aatelistolta ja papistolta siirtyi merkittävässä määrin porvareille. Näin sääilmiöiden siivittämänä feodaaliyhteiskuntien rakenteet murenivat.

Cervantesin luoma Don Quijoten konservatiivihahmo ei ymmärtänyt yhteiskunnan muutoksia eikä sopeutunut niihin, vaan takertui vanhaan kirkollisfeodaaliseen malliin. Jossakin mielessä elämme samanlaista evoluution muutosjakson aikaa, missä uusliberalismi hiilidioksidipäästöineen vaarantaa koko ihmiskunnan olemassaolon.

Taustamateriaalina El Pais , jossa historioitsija Philipp Blomin e-kirjasta ’El motín de la naturaleza’ puffi.