Sattuman sanelema juttu
Olen välillä pohtinut sattuman merkitystä, ja kuinka paljon pienikin muutos voikaan lopulta vaikuttaa koko elämään, ja siihen miten sitä katsoo. Jokaisella on elämässään jatkuvasti paljon satunnaisia tapahtumia, jotka niiden tapahtuessa toisella tavalla, johtaisi siihen että et olisi siinä ja nyt, sellaisenasi. Ps. Homma alkaa yleensä menemään pieleen jo kohdussa, seuraavaksi tulee kaverit jne…

Tästä lähti ajatus seuraavaan pieneen tarinaan, joka voi olla tottakin, mutta kun me emme voi tietää sitä. Lue, niin tiedät tapahtumien taustat.
Valtava atominsärkijä (LHC) Sveitsin ja Ranskan alueiden syvyyksissä aloitti jälleen toimintansa perusteellisten parannusten ja huoltojen jälkeen 22. helmikuuta 2022 uudella enimmäissäteen 13,6 TeV törmäysenergialla. (Venäjä hyökkäsi kovemmin Ukrainaan vain kaksi päivää myöhemmin.)
CERN-tutkimuslaitoksen parhaat tutkijat olivat kokoontuneet viimeisimpään kokeeseensa Large Hadron Colliderilla. Odotus täytti valvomon ilman heidän valmistautuessaan sukeltamaan universumin ratkaisemattomiin mysteereihin, hurjilla uusilla energioilla. Mutta he eivät voineet tietää, että tämä kokeilu johtaisi hienovaraiseen satunnaiseen muutokseen, joka muuttaisi koko maailman tulevaisuuden.
Laitteiston ohjelmisto kehitti laitteistoa ohjaavaan koodiin AIn avulla 10x enemmän mandelaefektejä, kuin koskaan ennen oli ollut mahdollista kehitellä. Äänekkäimmät skeptikot varoittivat kokeen seurauksista, ja pelottelivat maailman syöksyvän silmänräpäyksessä itse synnytettyyn mustaan aukkoon.
Jo vuonna 2012 CERNissä saatiin luotua ennätysjännitetaso, joka ensimmäisenä synnytti noita tuntemattomia mandelaefektejä, niin joillekin oli täysin päivänselvää, että nyt kuljettiin hieman heikoilla jäillä. Kokeiden vastustajat varoittivat, riippumatta siitä mitä portaaleja tutkijat tällä kertaa avaisivat, että heidän ei pitäisi tehdä lainkaan koetta näin hulluilla energioilla.
Lopun aikojen manaajatkin twiittailivat ja faeissariin päivittelivät, että; ”8 tunnin kuluttua helvetin portit avataan, ja transdimensionaaliset matelijaolennot tulevat syvyydestä luoksesi ja syövät koko sukusi. Tämä ei ole harjoitus.” Mutta työt jatkuivat, tiedonjanoa ei voi pysäyttää, eivätkä tutkijat varsinkaan olleet juurikaan kiinnostuneita kiihottajien näkökannoista.
Large Hadron Colliderin kasvattaessa voimaansa sen energiat tanssivat salamoiden sen jättimäisissä uutuuttaan kimaltelevissa renkaissa. Pääteknikko paineli koskettimia kuin kanttori ja atomit ohjautuivat törmäämään liki valon nopeudella syvällä maan uumenissa. Syvyydestä kuului vaimea ”tsuph”, ja koe oli valmis. Näyttöruuduille aukeni värikkäitä kuvia rähähtäneistä atomeista ja mutkikkaista hiukkassuihkuista.
Tiedemiesten tietämättä kokeen aikana tapahtui huomaamaton pieni mandalaportaalin matriisipoikkeama, joka aiheutti olemattoman muutoksen todellisuuden syvimmässä kudoksessa. Tutkijat olivat erittäin tyytyväisiä laitteiston toimintaan ja upeisiin uusiin kuviin hiukkasista ja niiden piirtämistä radoista, joissa riittäisi nyt tutkimista vuosikymmeniksi.
Päivät muuttuivat maassa viikoiksi ja elämä jatkui näennäisesti muuttumattomana. Maailma eteni sinällään normaalisti, kenenkään tietämättä LHC kokeen aiheuttamasta pienestä poikkeamasta. Ihmiset menivät töihin, tavoittelivat intohimojaan ja takoivat kohtaloaan tietämättä kulkevansa nyt hieman poikkeavaa polkua.
Ajan kuluessa tuon kohtalokkaan sekunnin miljardisosan törmäyksen aiheuttamat hienovaraiset sattumat alkoivat hiipiä pintaan. Pieniä eroja alkoi ilmetä, aluksi tuskin havaittavissa. Yksilöt, joiden oli aikoinaan tarkoitus tavata ja luoda merkityksellisiä yhteyksiä, kulkivat nyt toistensa ohitse, heidän elämänsä kietoutuvat hieman uusin tavoin. Aiemmin yhteisesti tehdyt valinnat kääntyivät nyt eri suuntiin muuttaen henkilökohtaisen ja lopulta kollektiivisen historian kulkua.
Ihmiskunnan suuressa kuvakudoksessa muutokset vaikuttivat aluksi merkityksettömiltä. Mutta kuin aaltoilu lammessa, ne kasvoivat laajuudeltaan ja vaikutukseltaan muovaten vähitellen uudelleen koko maailman tulevaisuuden. Aikoinaan horisontissa olleet innovaatiot jäivät taka-alalle, kun taas aivan odottamattomat kehityssuunnat nousivat esiin. Syyn ja seurauksen monimutkainen verkko oli muuttunut, ja maailma tietämättään omaksui toisenlaisen liikeradan.
Vuosien kuluessa tuon hienovaraisen muutoksen seuraukset tulivat selvemmiksi. Yhteiskunnat kehittyivät erikoisilla tavoilla, ja maailma astui ennen kartoittamattomille alueille. Tekniset edistysaskeleet tapahtuivat, mutta eivät odotetulla tavalla. Kulttuurinormit ja arvotkin muuttuivat ohjaten ihmiskuntaa uudelle tielle. Aiemmin tuttu maailma tuntui oudosti vieraalta, täysin selittämättömästi, ikään kuin järki luisuisi pikkuhiljaa sormien välistä hyytelön tavoin.
Laajamittaisten muutosten keskellä fiksuimmat ihmiset alkoivat tajuta hienovaraisen dissonanssin taustaa. Vanhoista tilastoista kyettiin analysoimaan, että jokin on nyt kehityksessä kertakaikkiaan pielessä. He kyseenalaistivat jopa olemassaolonsa rakenteen ja pohtivat mikä, missä ja milloin oli mennyt pieleen. Mutta heidän huolensa hukkui ihmiskunnan omahyväisyyden mereen, koska enemmistö ei ymmärtänyt lainkaan taustalla olevaa muutosta, joka kuitenkin oli muokannut heidän kaikkien elämäänsä.
LHC kokeen aiheuttama muutos oli käynnistänyt tapahtumasarjan, joka johti lopulta täysin erilaiseen tulevaisuuteen. Tulevaisuus, joka poikkesi syyn ja seurauksen tieltä, jollaista ihmiskunta oli aina kulkenut. Kerran tehdyt valinnat, kerran esillä olleet mahdollisuudet, ja kerran luodut yhteydet olivat kaikki muuttuneet, hienovaraisesti, mutta merkittävästi.
Ja kun maailma eteni tätä muuttunutta kurssia pitkin, pieni muutos jatkoi todellisuuden kuvakudoksen purkamista paljastaen tulevaisuuden, joka sisälsi sekä lupauksen paremmasta, että myös suuremman epävarmuuden. Ihmiskunta painiskelisi jotenkin eteenpäin, ja tiedemaailma alkoi lopulta rakentamaan CERniin paljon suurempaa, Future Circular Collider (FCC) hiukkaskiihdytintä.
Sen tärkeimpänä tavoitteena olisi selvittää todellisuudessa oleva outo vika, ja näin mahdollistaa sen korjaaminen. Mutta vahinko oli jo tapahtunut, karannut täysin käsistä. Pertti ei koskaan tavannut Liisaa, koska oli väärässä bussissa, eikä omena tippunut Galilein päähän, koska taas Liisan ja Einarin poika oli varastanut sen. Venäjä hajosi ihan muuten vaan, koska siinä oli perusteellisempi valuvika kuin missään koskaan.

Todellisuus jatkoi muuttumistaan myös Maan ulkopuolelle, särö levisi valon nopeudella ympäröivään avaruuteen. Ja käsittämättömien aioneiden kuluessa koko universumi koki lopulta aivan toisenlaisen kohtalon, kuin mitä aiemmin oltiin koskaan edes osattu kuvitella. Älä väheksy sattumien merkitystä, niistä syntyy kohtaloita, mutta myös kaikkea hienoa. Olet nyt sinä siinä koska…
Tarinan jatko on taas ihan toinen juttu, ja mitä siitä sitten seurasi, jää nähtäväksi…
Cernin kotsat – https://home.cern/
Suunnitelmia isommasta laitteistosta – https://yle.fi/a/3-11412027
(Käytin tarinan luomisen apuna ChatGPTa ja kuviin Midjourney V5.1.)
Kommentit (0)