Miksi puukoilla heiluvat sekä rikoksilla ”oireilevat” nuoret eivät pysy lastenkodeissa?
Uutisissa vilkasta keskustelua on viimeaikoina herättänyt puukolla ihmisen surmanneen lastenkotikarkurin tekemä henkirikos sekä Helsingissä vaarallisesti käyttäytyvä 100-150 päinen nuorisojoukko. Ihmiset toivovat päättäjiltä lainsäädäntötoimia, jotta vaarallisesti käyttäytyvät nuoret saataisiin pois kaduilta. Lastensuojelulaki ei itsessään tarvitsisi muutoksia, koska lastensuojelulaissa on melko kattavat rajoitustoimenpiteet sekä tämä erityiseen huolenpitoon oikeuttavat säännökset. Juuri niitä toimenpiteitä, joita lasten vanhempienkin tulisi käyttää sillöin tällöin kotikasvatuksessakin, jotta lapset eivät ajautuisi pahoille teille.
Miksi sitten nuoret, jotka ovat sijoitettu kodin ulkopuolelle pääsevät lastenkodeista niin helposti hatkaan eli karkuun ja aiheuttamaan vaaraa muille ihmisille tai itselleen? Johtuisikohan asia siitä, että niin sanottuihin koviin paikkoihin kuten vaikkapa valtion koulukodit, joissa sijoitetut nuoret myös pysyisivät neljän seinän sisällä ovat kovin ruuhkautuneet. Jos katsotaan, vaikka THL:n julkaisemia tilastoja, niin voimme huomata, että kodin ulkopuolelle on sijoitettuna lähes 20 000 lasta kaiken kakkiaan koko maassa. THL:n tilastoissa myös kerrotaan, että lasten huostaanottoja ei myöskään kovin nopeasti pureta (lähes 92 prosenttia huostaanotetuista oli vielä kaksi vuotta myöhemminkin huostassa). Joten ei ihme, että laitoksiin on vähän ruuhkaa.
Kuntien lastensuojeluiden olisi hyvä alkaa tarkastelemaan sitä, että ovatko nämä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten tilanne edelleen lastensuojelulain 40 §:n mukaan vakavasti vaarantuneet. Lapsia myös sijoitetaan kodin ulkopuolelle suostumuksellisesti(ks. s. 34), niin huostaan kuin avohuollon tukitoimenpiteenä. Olisiko näitä edellä mainittuja sijoitusmuotoa hyvä tarkastella kriittisesti, jotta nämä toimivat lastensuojelulaitokset eivät ruuhkautuisi. Lapsia tulisi sijoittaa kodin ulkopuolelle nimenomaan silloin kuin puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä; tai lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään. Näinhän lastensuojelulain 40 §:ssä nimenomaisesti mainitaan. Olisi järkevää jo oikeusnäkökulmasta katsottuna, että huostaanottoja tehtäisiin vain vastentahtoisesti, jolloin tämä huostaanotot ratkaistaisiin hallinto-oikeuksien toimesta eikä suostumuksellisesti, koska lasku menee veronmaksajien piikkiin. Voitte tutustua tästä (ks s.39) paljonko asuminen lastenkodissa maksaa veronmaksajille kuusikkokunnissa.
Veronmaksajat tämän lystin suurimmaksi osaksi maksavat, niin suosittelisin vaatimaan tähän muutosta, jotta katumme olisivat turvallisia.
”Johtuisikohan asia siitä, että niin sanottuihin koviin paikkoihin kuten vaikkapa valtion koulukodit, joissa sijoitetut nuoret myös pysyisivät neljän seinän sisällä ovat kovin ruuhkautuneet.”
Niin, ja ovatko tuollaiset ’vankilat’ oikea paikka sijoittaa keskenkasvuisia, hoitakin tarvitsevia, lapsia. Vai olisiko (ja onko) se vain halpa ratkaisu, kun inhimiselleen toimintaan ei ole minkäänlaisia resursseja?
* * *
Aihetta jollain tavalla sivuten:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhanivehmaskangas/kaikkia-kiinnostaa-populistinen-paasaaminen/
Ilmoita asiaton viesti
Lapset ja nuoret pysyvät yleensä kodeissaan, jos koti on aidosti turvallinen paikka. Näin ei monen nuoren kertoman mukaan ole. Googlasin tänään lasten piirustukset -haulla. Sekin osoittaa, että turvallisuudessa on parantamisen varaa. Kirjoituksessani Perhesuhteet kerron, että ihmisen perusturvaa on koskemattomuus. Näin pitäisi olla myös lasten ja nuorten kohdalla.
Tähän pitää löytää jo ymmärrystä!
Ilmoita asiaton viesti
Totta, mutta kuka kykenee ymmärtämään, kun…
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhanivehmaskangas/aoa-maija-sakslin-lasten-rankaiseminen-lainvastaisesti-pitaa-sallia-se-opettaa/
Ilmoita asiaton viesti
Monimutkainen asia on olla lapsi.
Asia edelleen hankala, mutta Suomessa jokaisella lapsella sentään kuuluu olla koti. Katupartiot varmaan etsivät ja löytävät kodittomia lapsia.
Joskus kasvatuksessa tarvitaan ankaruuttakin, mutta jokaisella kuuluu olla koskemattomuus. Tämä ei ehkä vielä ole selvää kaikille?
Ilmoita asiaton viesti
”Monimutkainen asia on olla lapsi.”
Ei, vaan aikuinen. Vai onko pikemmin niin, että on vaikeaa olla aikuinen, vanhempi?
”Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.”
Mutta ei tuo kuri suinkaan tarkoita väkivaltaa, eikä muutakaan laitonta toimintaa kasvatuskeinona.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmiset ovat lajitovereina tietenkin melko samanlaisia keskenään, mutta henkisinä ihmisinä meissä vaikuttaa kulttuuriset ja henkiset juuremme. On monimutkainen asia olla lapsi ja aikuisen pitäisi tietää mitä on lapsi, lapsuus.
Mitään laitonta keinoa ei pidä hyväksyä kasvatuskeinona. Tämän pitäisi olla selvää.
On totta sekin, että on monimutkaista olla kasvattajakin.
Tätä ei pidä ajatella kasvatuskeinoksi, mitä nyt sanon. Luontoelokuvissa karhuemo läimäyttää poikastaan, jotta tämän henki kiinnittyy.
Tahallaan mitään laitonta ei pidä pitää kasvatuskeinona, mutta ihmislapsi jossakin uhmaiässä käyttäytyy hyvin levottomasti, jolloin jokin kolhu tälle yleensä sattuu luontosyistä, samasta syystä kuin luontoelokuvissa karhunpennulle.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän kommentiksi sopinee tammikuinen kirjoitukseni KASVATUKSESTA?
Ilmoita asiaton viesti
Luin kirjoituksen KASVATUKSESTA ja se oli oikein hyvä kirjoitus. Otan esille vielä tämän: ”Luottakaamme siihen, että tulevaisuudessa kaikki on paremmin! Opettakaamme lapset myös siihen, että kun kokevat vääryyksiä niin niistä pitää kertoa. Olipa asia sitten mikä tahansa, ja vaikka olisi kielletty kertomasta.”
Tuo on niin totta, mutta tapahtuuko noin? Minulla on epäilykseni.
Kaikki aikuisetkaan eivät nykyään tiedä, mitkä asiat on vääryyksiä.
Ilmoita asiaton viesti
”Kaikki aikuisetkaan eivät nykyään tiedä, mitkä asiat on vääryyksiä.”
Tuohon vaikuttaa osin myös kulttuuri, joka ei kaikilla ap. suomalaisillakaan ole samanlainen. Toisen mielestä vääryys on toisen mielestä oikeutettua.
Aivan liian moni nykyisin hyväksyy oikeutettuna kasvatuskeinona mm. luunapit ja tukkapöllyn. Puhumattakaan siitä, että henkistä väkivaltaa ei edes mielletä väkivallaksi – vaikka kasvattaja olisi itse sellaisen kohteena.
Ilmoita asiaton viesti
Lakia pitäisi noudattaa ja pitää sitä normistona kasvatuksessa. Valitettavasti usein yksittäisen ylilyöntitapaukset saattavat aiheuttaa lainsäädännön osalta sen kiristymistä, jolloin yleisenä pidetyt normit olisivat ihmisen luonnollisuutta kireämpinä. Yhteisö siis ikään kuin kiihdyttää yksittäisilmiöillä lainsäädäntötyötä. Tällöin vääryyksiä pidetään yllä julkisuudessa ja näkyvillä väärinkäytökset eivät nekään ole hyvää elämäntapaesimerkkiä.
Seksuaalisuuden sanotaan ja yleisesti ajatellaan sen ”vapautuneen” noin 1960-luvulta alkaen. Jospa kyseessä onkin ollut piilossa olevaa toimintaa siihen saakka ja vasta näköradio toi esille seksuaalista käytöstä avioliiton ulkopuolella. Laki rajaa seksuaalisuuden ikärajan avulla pois lapsilta, mutta valistusta tarvitaan edelleen. Kouluopetuksen ehkä pitäisi olla neutraalimpaa ja ohjautua tapakasvatuksen ja perhekasvatuksen suuntaan. Lasten ei vielä kuulu olla seksuaalisuudesta kiinnostuneita, mutta teoria heille pitää opettaa, jotta ymmärtävät asian vaarat.
Ilmoita asiaton viesti