En osaa iloita enää lumentulosta

Muistan hyvin lapsuudestani, miten lumentuloa odotettiin hartaasti. Lumi mahdollisti monet hauskat leikit, sekä liikunnalliset harrasteet. Mäenlasku, lumisodat, linnojen rakentaminen ynnä kaikenlainen ulkona touhuilu. Koulun hiihtokilpailuja sen sijaan inhosin. En ilmeisesti ollut kovin lahjakas siinä lajissa. Ehkäpä välineet oli huonot.

Aikuisiällä lumentulo oli lähinnä jokatalvinen riesa, etenkin kun asuu omakotitalossa. Töiden jälkeen muistan monasti kironneeni kotona odottavia lumitöitä. Hyvää liikuntaa se tietystikin on.

Nykyisin kun tuo kunto on sairastelun vuoksi heikompi, niin lumityöt alkavat ottaa voimille.

Varsinainen ilo tuosta lumentulosta on kyllä omalta kohdaltani hävinnyt. Hauska on kuitenkin seurata naapuruston lasten mäenlaskua, sekä muistella menneitä siinä samalla.

 

Janne Kurkinen
Sitoutumaton Hyvinkää

50+mies,töitä painettu 30 vuotta yksityisen työnantajan leivissä ravintolan kyökin puolella. Sitten sairastuin vakavaan syöpäsairauteen joten olen tällä hetkellä työelämän ulkopuolella.Aikaa erilaisten puheenaiheiden seuraamiseen siis on.Tietysti toivon myös oman näkökulmani herättävän jonkinlaista keskustelua.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu