”Kun soivat kiukaan mustat urut, unhoittuvat arjen surut”

Tämä värssynpätkä tuli mieleeni äsken saunanlauteilla istuskellessa.

Teksti löytyy varmasti tuhansien saunojen lämpömittarista, myös lapsuudenkotini saunasta.

Pohdiskelin lähinnä sitä, mikä lienee nykyisin lauantaisaunan merkitys.

Lapsuudessani se oli merkittävä tapahtuma, etten sanoisi viikon kohokohta.

Myös maaseudulla, etenkin talviaikaan se oli viikon ainoa päivä, kun pääsi pesulle.

Suihkua ei minun lapsuudessani ainakaan meiltä löytynyt. Vesi lämmitettiin isossa padassa, kylmää sentään tuli kaivosta. Kaikenlainen turha vedellä läträily ei tullut kuuloonkaan.

Saunassakin lapset olivat hillitysti, tunnelma oli jotenkin harras. Kunnioitus saunaa kohtaan oli opittu vanhemmilta. Saunan jälkeen sai lapsetkin ottaa rennommin, vanhempien katsellessa lauantaitansseja tai jotain sen ajan viihdepläjäyksiä. Ei niitä vaihtoehtoja ainakaan paljon ollut.

+2
Janne Kurkinen
Sitoutumaton Hyvinkää

50+mies,töitä painettu 30 vuotta yksityisen työnantajan leivissä ravintolan kyökin puolella. Sitten sairastuin vakavaan syöpäsairauteen joten olen tällä hetkellä työelämän ulkopuolella.Aikaa erilaisten puheenaiheiden seuraamiseen siis on.Tietysti toivon myös oman näkökulmani herättävän jonkinlaista keskustelua.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu