Lapsuuden ulkoleikit
Osaavatko nykyajan lapset enää ulkoleikkien jalon taidon?
70-luvulla kyläyhteisössä maaseudulla lapsuuteni viettäneenä voin sanoa, että aika ei päässyt koskaan pitkäksi käymään. Ei ollut kännyköitä,ei tietokonepelejä,ei ohjattuja urheilu-tai taideharrastuksia.
Itse piti kaveriporukan kanssa ajanvietteet keksiä.
Porukka kun koostui lähinnä pojista, leikit tuppasivat olemaan melko sotaisia. Käpysota oli ykkönen, syksyllä koiranputkista tehdyt puhallusputket,panoksina pihlajanmarjat oli myös kova juttu.
Yleensä tehtiin jonkinlainen jako joukkueisiin, sitten taistelu alkoi.
Ensimmäiset kantavat ja lumettomat jäät käytettiin hyödyksi jonkinlaisen jääkiekon pelaamiseen.
Talvisin laskettiin mäkeä tavalla jos toisellakin, yksi hyvä keino oli tunkea lannoitesäkki täyteen kuivia heiniä naapurin heinäladosta, hyvin muuten luisti.
Voisin hyvinkin sanoa, että noihin aikoihin tekemistä ja kavereita riitti, ikinä ei ollut vanhemmat leikkeihimme puuttumassa, mitä nyt joskus joutuivat kolhuja paikkailemaan, ja vähäisiä riitoja ratkomaan.
Lasten kasvuympäristö oli monessa suhteessa ennen parempi. Olen syntynyt 1964 ja ajattelen usein syntyneeni parhaaseen mahdolliseen aikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Itse 1967, olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ehkä kaikki ei tuolloin ollut paremmin kuin nykyisin, moni asia kuitenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Lasten kasvuympäristö oli melkein joka suhteessa huonompi. Kiusaamista ei tunnistettu, lapsiperheiden köyhyys merkitsi aivan eri asiaa kuin nykyisin ja kodeissa väkivalta oli täysin hyväksytty kasvatusmetodi. Mukulat hengittivät tupakansavusta sinisenä olevaa sisäilmaa kodeissa ja autojen takapenkeillä. Koulussa erityisoppilaat ainakin 70-luvulla eristettiin ”apukouluun”. Meidän koulussa opettaja hakkasi eräältä nahistelevalta 5-luokkalaiselta silmät mustaksi, eikä siitä seurannut mitään. Nykymittarilla katsottuna lapsikuolleisuuskin, oli hämmästyttävän korkealla tasolla vielä 60-luvun lopussa.
Minun on vaikea keksiä yhtään sellaista objektiivista mittaria, jolla lasten kasvuympäristö olisi ollut ennen parempi.
Ilmoita asiaton viesti
En tunnista tuosta kommentista omaa lapsuuttani. Varmasti näinkin oli monessa perheessä.
Lähinnä halusin tuoda esille omatoimisuuden merkitystä, sekä eniten ulkona touhuamista.
Ilmoita asiaton viesti
Tunnistan tietenkin tuon omatoimisuuden ja pidin, niinikään -67 syntyneenä, lapsuuttani varsin onnellisena aikana. Kommentti oli yleisellä tasolla Ollin lausumaan ”Lasten kasvuympäristö oli monessa suhteessa ennen parempi.”
Ei ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Harvoin olen kaiman kanssa erimieltä ollut,tässä asiassa kuitenkin. Vahva yhteisöllisyys on kadonnut nykyään.
Sen huomaa lasten pahoinvoinnin lisääntymisenä. Joku tässä ajassa mättää.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä onko lasten pahoinvointi lisääntynyt mutta se on varma että ennen se oli piilossa eikä sitä tunnistettu tai siihen reagoitu kuten tänä päivänä.
Ilmoita asiaton viesti
Lausumani oli tarkoituksellisesti mutua, mutta mielestäni Janne S. ei kyllä ole sitä kumonnutkaan. Sanoin ”monessa suhteessa”, en kaikissa suhteissa.
Opettajilta ruumiillinen kuritus oli kielletty jo kauan ennen 1960-lukua. Jannen kertoma yksittäistapaus on yksittäistapaus, ei ainakaan ”objektiivinen mittari”. Nykyään on ongelmana ainakin lasten kurittomuus, joka häiritsee myös lapsia itseään.
Samoin saattaa luokalla oppilaiden enemmistöä häiritä se, että häiriköt, jotka ennen olisi pantu tarkkailuluokalle tms. ovat muiden seassa. Koulu-uudistusten positiiviset vaikutukset ovat vähintäänkin kaksipiippuinen juttu.
Jos objektiivisia mittareita haetaan, niitä löytyy vaikkapa painotilastoista, Cooperin testeistä, 2. tyypin diabeteksen yleisyydestä.
(Objektiivisia mittareita löytyy toki myös oppimistuloksista, vaikka nyt mennäänkin vähän sen ulkopuolelle, mistä lähdettiin, ts. ulkoleikeistä tms. Luin joitakin vuosia sitten matemaattisten aineiden aikakauslehdestä siitä, miten tietynikäiset pärjäsivät jossakin kokeessa, ja kyllähän nykyään voidaan vain haaveilla tasosta, jolle meidän kouluaikanamme päästiin. Ylioppilastutkintolautakunta on kertonut äidinkielen osaamistason romahtamisesta jne. jne.)
Ilmoita asiaton viesti
Ruumiillinen kuritus kiellettiin (googlasin) kouluissa jo v. 1914 mutta ei 70-luvulla ollut tavatonta että opettaja ”antoi tukkapöllyä” tai riepotellut niskasta pitämällä. Asenteet ruumiilliseen kurinpitoon olivat paljon hyväksyvämpiä, kodeista se kiellettiin vasta 80-luvulla. Mainitsemani lapsen hakkaaminen tietty on poikkeustapaus mutta rivissä seisottaminen ja suoranainen huuto ja komento oli arkipäivää, nykyään siitä todennäköisesti opettaja saisi potkut ja mahdollisen rikossyytteen peräänsä. Minusta suunta on hyvä koska ei lapsen tarvitse joutua pelkäämään fyysisen turvallisuutensa puolesta.
Aivan varmasti oppilaat olivat keskimäärin kovakuntoisempia.
Suomalaislasten kouluosaaminen on laskenut aivan viime vuosina, silloin kun patsastelitiin Pisan huipulla olen aivan varma että lapset osasivat huimasti enemmän ja monipuolisemmin kuin kansakoulussa tai peruskoulun alkuaikoina. Vaatimustaso on kuitenkin niin eri että ne eivät olle suoraan verrattavissa.
Meillä se apukoulu toimi samassa koulurakennuksessa mutta eri osassa koulua ja heillä oli oma välituntialueensa. Toljotettiin heitä kuin apinoita aidan takaa ja huudeltiin pilkkalauluja, ”apukoululainen kävelee kuin nainen…” eikä siihen kukaan puuttunut. Tarkkis oli eri juttu, sinne kasattiin väkivaltaiset häiriköt sen kovimman auktoriteetin omaavan opettajan valvontaan. Näiden lasten kotiolot olivat poikkeuksetta kurjat. Lapselle osoitettiin paikkansa elämässä heti, te olette niitä joista koskaan ei tule mitään.
Joo menee ohi aiheen mutta tarkoitus oli huomauttaa että ei ne vapaat metsäleikit ja käpy- tai kivisodat ihan kaikkea kuittaa, vaikka tuonkin ajan lapsilla on varmasti monista asioista hyvät muistot. Potentiaalisia kavereitahan silloin oli pilvin pimein ja kaikki luokkahuoneet piukassa muksuja, meillä oli muistaakseni 34 oppilasta luokassa.
Ilmoita asiaton viesti
Maaseutukoulussa ei varsinaista tarkkista ollut,samassa luokassa kaikki olivat.
Parista kaverista kyllä näkyi jo silloin,että ongelmallinen elämä oli edessä.
Lepää sinäkin rauhassa kouluaikojen ystävä,luokan kovin jätkä, hevi-Heikki.
Ilmoita asiaton viesti
Kaakkoissuomalaisessa kotikunnassani ehdottomasti merkittävin muutos 1960-luvulta 2020-luvulle on tapahtunut väestön ikärakenteessa.
Perheen ainoana lapsena olin koululuokassani poikkeustapaus. Onneksi kotini ei ollut peräpitäjällä, vaan keskustaajamassa, jossa jouduin/pääsin viettämään aikaa ikäisteni seurassa.
Ulkoleikit olivat piilo- ja hippaleikkien versioita sekä erilaisia pallopelejä. Talvisaikaan tehtiin lumiukkoja, -linnoja ja -tunneleita. Viimemainittujen harrastaminen saattoi olla vaarallista, mutta aikuiset eivät ikinä puuttuneet siihen. ”Lapsuuden kesään” (klassikkokäsite) liittyi järviuinti, josta myös puuttui aikuinen valvonta. Tunnen tietynlaista taannehtivaa pelkoa vaaroista, jotka harrastuksissamme tuohon aikaan vaanivat!
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kun toit tuon uimisen esille. Se oli ehdoton ykkösharrastus kesäisin myös meilläpäin.
Ikävä kyllä hukkumistapauksiakin oli. Ihme oli ettei meidän porukassa tapahtunut, sen verran huoletonta meininki oli.
Ilmoita asiaton viesti
Varsinaisen leikki-ikäisen lapsuuteni vietin Helsingin keskustassa Töölössä.
Tytöt hyppivät kumilankatwistiä takapihalla tai piirtelivät ruutuja ”barbie” -leikkiä varten asfalttiin. Perinteistä hyppynarua myös harjoitettiin.
Pojat harjoittelivat uusilla superpalloilla erilaisia pompputemppuja.
Lisäksi leikimme ”rofee ja poldee” (rosvoa ja poliisia), joka oli hyvin jännittävää, kun korttelin takapihoista pääsi aitojen yli kiipeilemään roskapönttöjä hyödyntäen uusiin sfääreihin.
Oli myös monia muita pihalle sopivia leikkejä ja rullaluistelua, joka asfatilla onnistui parhaiten.
Jossain vaiheessa muutimme Hyrylään (slloiselle maaseudulle) ja olimme systerini kanssa aivan uunona siitä mitä siellä ylipäätään voi tehdä, kun kaverit olivat kaukana, superpallo ei hiekassa pomppinut, rullaluistimet eivät toimineet j.n.e. Järkyttävä kokemus.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista. Mielenkiintoinen tuo vertaus maaseutu vs kaupunkileikkeihin.
Kyllä totuus oli se,että kun hesalaispojat (mökkiläisiä) tulivat kesäisin,olivat hieman ulkona meidän maalaispoikien leikeistä.
Kuitenkin loppujen lopuksi hyvin pärjättiin keskenään.
Ilmoita asiaton viesti
”Mielenkiintoinen tuo vertaus maaseutu vs kaupunkileikkeihin.”
– Isänpäivänä kuuntelin Kansallisteatterissa Hesarin toimittajien kiinnostavia luentoja Musta laatikko -tilaisuudessa. Olympiaurheilija (Barcelona 1992) Annikka Mutanen esitti hyvin vahvana näkemyksenään, että nimenomaan maalaisympäristö kasvattaa lapsista liikunnallisia.
Ajattelin itä- ja pohjoissuomalaisia maaseutukuntia, joista nuoret ikäluokat ovat kutistuneet lähes olemattomiin… ilmankos Suomi ei nykyään menesty olympiaurheilussa! Jo välieräpaikkaa juhlitaan kuin 1970-luvulla mitalia.
Ilmoita asiaton viesti