Loppusyksyn hyviä puolia, onko niitä?
Tässä pimeyden ytimessä, kaatosadetta kuunnellessa aloin pohtia mahdollisia hyviä puolia tässä vuodenajassa.
Pieneen syysmasennukseen taipuvaisena listasta ei taida pitkä tulla.
Tuleva talviaikaan siirtyminen ei niihin ainakaan kuulu. Tuntuu järjettömältä viedä vähästä valoisasta ajasta vielä tunti pois.
Hyviä puolia olivat ehdottomasti ne muutamat aurinkoiset päivät, hanhien muuttoparvet, joita täällä Hyvinkäällä pääsi hienosti seuraamaan.
Pahinta ainakin minulle on tuo valon väheneminen, pimeys ottaa väkisin niskalenkin.
+2
Tänään totesin, että lehtipuut ovat jo aivan alastomia. Koska maa on edelleen lumeton ja aamupäivän sää oli poutainen, hyödynsin olosuhteet haravoimalla lehdet pihanurmelta. Pidän tätä mahdollisuutta nimenomaan loppusyksyn ansiona.
Runsas viikko vielä, niin kellonaika vaihdetaan ”normaaliksi”. Se leikkaa valoisan ajan poikki jo iltapäivällä, mihin joutuu taas totuttelemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Haravointi tietysti kuuluu omakotitaloasukkaan syysrutiineihin,tuuli hieman hankaloittanut sitäkin harrastusta.
Mukavaa ulkonaoloa hyvällä kelillä sekin.
Ilmoita asiaton viesti
Lehdet kannattaa silputa ruohonleikkurilla, jos omistaa sellaisen.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo leikkurikäsittely on koulukuntakysymys. Jos pihapuut ovat vaikkapa vaahtera (jättiläismäiset lehdet), tammi (vahvat, lähes pahvimaiset lehdet) ja sembramänty (pitkät ja erittäin pihkaiset neulaset), haravoin ne mieluummin kasalle, ja kuljetan sitten pois.
Sembramännyn neulaset vastustavat jopa kompostoitumista aivan tuskastuttavan kauan! Sekoita minkä sekoitat, mutta siellä ne massan seassa pyörivät kirkkaankeltaisina kuukaudesta toiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Jep,ei toimi vaahteranlehtiin ainakaan ruohonleikkuritekniikka.
Ilmoita asiaton viesti
Kokemusta on 20 vuodelta vaahteranlehtien silppuamisesta, enkä ole huomannut toimivuudessa ongelmia. (Myös tammesta pari vuotta lyhyempi kokemus.) Sinne ne silppuuntuu ja keväällä katoaa ravinteensa nurmelle antaen.
Ilmoita asiaton viesti
Sinulla lienee olevan parempi leikkuri.
Ilmoita asiaton viesti
P.S. Vaimo eksyi näille sivuille ja väitti, että hänellä olisi osuutta silpun katoamiseen…
Ilmoita asiaton viesti
Heh,aika merkittävä on meilläkin vaimon osuus tuossakin hommassa.
Ilmoita asiaton viesti
Jaa-a, kuitenkin käy kuin hölmöläisten peitonjatkamisessa eli aamuihin tulee lisää valoa!
Ilmoita asiaton viesti
Pimeyden ytimeen on vielä kaksi kuukautta aikaa. Täällä pääkaupunkiseudulla on vielä monissa puissakin väriä. Huomaan tykkääväni lähes kaikista vuodenajoista. Marraskuu on tavallaan ikävin, mutta kyllä sitä yhden marraskuunkin kestää. Ikävintä on, jos on viisi marraskuuta peräkkäin, niin kuin toissa ”talvena”.
Ilmoita asiaton viesti
Toissa talvi on kyllä hyvin muistissa, sitä ei varmasti kukaan kaipaa. Toiveissa olisi pikkupakkaset ja vähän auringonpaistetta.
Ilmoita asiaton viesti
Sama täällä. Muistan kyllä, että joku US:ssä tykkäsi toissavuotisestakin, joten makunsa kullakin.
Ilmoita asiaton viesti
Kuin runokokoelmien nimiä: ”Viisi marraskuuta”, tai ”Talvi joka ei alkanut”.
– Vahvaa modernia lyriikkaa, jolla kirjoittaja haastaa ottamaan kantaa suuriin, suorastaan globaaleihin kysymyksiin. Minimalistiset kokemukset pimeältä pihamaalta kasvavat kosmisiin mittoihin, kun runoilija johdattaa lukijansa väistämättömään, joskin usein näkymättömään todellisuuteen, konkretiaan, jota emme pääse pakoon.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno arvostelu. Vain itse runokokoelma puuttuu. Eipä silti, osasi sitä Lemkin:
https://en.wikipedia.org/wiki/Stanisław_Lem%27s_fictitious_criticism_of_nonexistent_books
Ilmoita asiaton viesti
Stanislaw Lem on totta vieköön aivan eri luokan tekijä. En tiennyt noista fiktiivikritiikeistä aiemmin mitään!
”Takakansitekstien” laadinta on sinänsä hauskaa. Tyylillisesti ne ovat sukua matkatoimistojen kohde-esittelyille. Näin herkutellaan Aurinkomatkojen nettisivulla:
”Uutuuskohteemme luonnonkauniin Thassoksen vaaleahiekkaiset rannat ja smaragdinvihreä merivesi houkuttelevat heittäytymään joutilaaksi. Vehreän saaren aito kreikkalaistunnelma syntyy rennosta ilmapiiristä ja vieraanvaraisista ihmisistä.”
Ilmoita asiaton viesti
Ne ovat selvästi oma kirjallisuuden lajinsa. Muistaakseni olen itse kirjoittanut kaikkien omien kirjojeni takakansitekstit ja kustantajan www-sivujen kirjan esittelytekstit, jotka ovat olleet käytännössä samoja, www-sivuille on ehkä jotain lisätty tai korjattu, kun se on niin helppoa. Painetuissa kauden uutuuksia esittelevissä luetteloissa on sitten ollut muiden tekemiä lähinnä lyhennelmiä, mutta ne ovat kyllä jo sitten olleet itsenäisiä teoksia.
Ilmoita asiaton viesti
On tullut vastaan sellaisiakin takakansitekstejä, joiden kirjoittaja ei selvästikään ole jaksanut lukea kyseistä kirjaa kovin pitkälle, joten sikäli kannattaa kirjoittaa itse.
(Mielessä on eräs Tournierin teos; häneltä nyt varmaan olisi ollut turha pyytää suomennokseen takakansitekstiä:)
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa parasta on neljä vuodenaikaa. Minusta olisi karmeaa asua jossain Pasadenassa, jossa lämpötila vuosittain vaihtelee jopa +10 ja +25 välillä. Joskus sentään sataa. Useimmiten ei.
Kirkasvalo- tai jopa päivanvalolamppuja saa alle sataan euroon pöytämalleina. Polttimina toki n. kympillä. Itsellä on kirkasvalovalaisin pöytämallina, jota käytän aamukahvien aikana. Mutta spektri voisi ehkä olla parempi. Joka tapauksessa ne tehokkaasti estävät kaamosmasennusta, etenkin jos työ on päiväsaikaan sisätiloissa.
Ilmoita asiaton viesti
Vuodenajat ovat tietysti rikkaus. Joillekin tämä loppusyksy saattaa olla kuitenkin raskas.
Hyviä lamppuja on nykyisin onneksi saatavilla. Kiitos kommentista.
Ilmoita asiaton viesti