Päiväkahvittelua
Kuinka moni nauttii tänä päivänä päiväkahvit oikeista kupeista. Harvinaista se on ainakin meillä. Vanhat Myrnat täytyy kuitenkin pari kertaa vuodessa ottaa käyttöön, johon ne on tarkoitettu. Mukikulttuuri ilmeisesti on hävittänyt tämän vanhan perinteen.
Kiitos kysymästä! Minä juon kaiken kahvini (3 – 4 kupillista/ päivä) kupeista. Tosin paljon arkisemmista kupeista kuin Sinä.
Tällä konstilla tulee juoduksi vähemmän kahvia kuin jos käyttäisin mukia. Silti vuorokauden kofeiiniannos tulee täyteen.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo oli muuten totta. Enemmän kahvia menee mukilinjalla. Totuus on myös se, että kahvi maistuu paremmalta oikeista kupeista nautittuna. Hyviä kahvihetkiä Jorma.
Ilmoita asiaton viesti
Myrna ja muut ylöspäin laajenevat kahvikuppimallit päästävät kahvin jäähtymään turhan nopeasti. Siinä suhteessa huoltoasemien kansimuki on etevämpi, vaikka kahvin ryystäminen kannen aukosta onkin kurja kokemus.
Kahvikulttuuri on kuulemma viime vuosina ”kehittynyt”, ja kahviloissa on tarjolla jopa kammottavan kokoisia extra large -annoksia. Kuka tarvitsee neljää desilitraa yhteen kahvimukiin?
Vielä yksi huomio: nuoremmat ikäluokat pitävät vahvemmasta ja tummemmasta kahvista kuin 50…60-vuotiaat. Minä litkin Juhla Mokkaa, mutta lapseni nautiskelevat tummapaahtoisia Löfbergs-kahveja. Aikansa kutakin!
Ilmoita asiaton viesti
Noihin ”erikoiskahveihin” en ole koskaan innostunut. Muistan kyllä hyvin vanhanajan pannukahvit.Nykyisin tavallinen suodatinkahvi on makuuni. Myrnakupit viehättävät ulkonäöllään,kahvi tosiaan jäähtyy niissä nopeasti.
Ilmoita asiaton viesti
Ranskassa ollessani, suunnistin aamuisin läheisimpiin kahviloihin, joissa vakiona tilasin espresson ja croisantin.
Espresso tarjottiin hyvin pienistä, paksureunaisista kupeista. Koska tuolloin kaikki oli minulle uutta, suhtauduin erilaisiin kahvikuppeihin uteliaisuudella.
Paksu kuppi oli siksi tärkeä, että pieni kahviannos pysyy pidempään kuumana.
Ns. suomalaisittain paahdettu kahvi, maistuu paremmalta ohutreunaisista kupeista.
Ilmoita asiaton viesti
Aloitin työelämän kokemukseni, 15 -vuotiaana, maalaiskirjeenkantajan kesäsijaisena. Kirkonkylässä kävin tekemässä valan, kaksi sormea Raamatun ja Lakikirjan päällä, vakuuttaen, että toimin vilpittömästi ja rehellisesti, kunniallisena postinkantajana.
Hain postit ison tien varrelle jätetystä postilaatikosta, toin ne kotiini, jossa lajittelin kylän asukkaiden sijainnin mukaan.
Polkupyörällä sitten pyyhälsin postieni kanssa, pudottaen kullekin kuuluvat osoitukset ja lehdet.
Kesällä, matkani varrella, oli eräs kesäasukasperhe, joka halusi, että jään hetkeksi heidän kanssaan juomaan aamukahveja.
Olin jo tuolloin, innokas keskustelija ja mielelläni kuuntelin opettajapariskunnan pohdintoja ja vastasin heidän kysymyksiinsä innokkaana.
Heidän luonaan maistoin ensimmäisen kerran Maxwell House -instant kahvia, joka tuntui aluksi oudolta, mutta useamman kerran heidän luonaan kahvia juotuani, se alkoikin maistua hyvälle.
Kesälomansijaisuuteni tuotti minulle myös monien muiden perheiden kohdalla innostavia kokemuksia. Mainitsen vielä yhden, Tirrosen Helmin, joka ei päästänyt minua ilman kahvittelua.
Kahvittelun lomassa, sain kuulla monia elämän viisauksia ja kokemuksia ihmisten elämänvaiheista.
Kirjassani, jonka toivon saavani jossain vaiheessa kootuksi, kuvailen tarkasti tilanteita, jotka ovat minua kantaneet nykyiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Juurikin näin, parhaat keskustelut käytiin minunkin muistini mukaan kahvipöydässä. En ollut hädintuskin kouluikäinen, kun jossain talossa minullekin kahvia tarjottiin, ilmankos tapa on säilynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Kahvintarjoilussa, kupit ovat tärkeitä.
Tunnekokemus kahvin mausta ja tunnelmasta Myrna -kupeista juotuna, on aivan erilainen, kuin isoista mukeista.
Espressokahvia en pysty juomaan pahvikiposta.
No, aikamuutoksiin joutunee sopeutumaan. Silti on hyvä pitää kiinni perinteistä.
Ilmoita asiaton viesti
Perinteiden jakaminen on vaan haastava tehtävä. Nykynuorisoa lähinnä huvittaa meidän Myrnaharrastuksemme.
Ilmoita asiaton viesti