Suolapulssi
Itämeri on par’aikaa saamassa suolaista ja hapekasta vettä Tanskan salmien kautta. Käynnissä on suurin suolapulssi kymmeneen vuoteen. Pulssin kesto ja vaikutus on vielä epäselvä, mutta on toiveita ainakin eteläisen Itämeren ja sen syvänteiden raikastumisesta.
Suolapulssi vaatii syntyäkseen tietynlaiset olosuhteet: nyt Itämerellä tuuli pitkään idästä ja kaakosta, mikä työnsi vettä ulos ja laski Itämeren pintaa. Sen jälkeen Pohjanmeren myrsky työnsi korvaavan veden Tanskan salmista takaisin Itämereen.
Yksittäiset suolapulssit ovat hyväksi syvänteille, mutta Suomen rannikoille ne voivat harvinaisina olla jopa haitallisia työntäessään hapetonta ja ravinnepitoista vettä edellään. Näin kävi mm. vuoden 2014 suolapulssille, joka jäi eteläisen Itämeren syvänteisiin. Tilanne olisi toinen, jos pulsseja saataisiin useammin ja voimakkaampina, jolloin myös pohjoiset vedet vaihtuisivat.
Minun ikäpolveni paikalliset muistelevat 80-luvun alkua, jolloin meri oli nykyistä suolaisempi, puhtaampi ja kirkkaampi ja merikalat olivat runsaslukuisia. Sinisimpukoiden kansoittamaa rakkolevää saattoi tulla ankkurin mukana syvältäkin kun aurinko pääsi paistamaan syvyyksiin. Merikortilta etsittiin syvänteet ja pilkittiin turskaa, mitä olisi parven kohdalle osuessa noussut niin paljon kuin kehtasi nostaa. Paineenvaihtelusta pökkeröitynyt kala ei pannut hanttiin. ”Turska ottaa vaikka ovenkahvaan” tuli sekin todistettua, kun isäni lahjoitti minulle ovenkahvasta tekemänsä pilkin joka kiinnitettiin narun päähän. Kampeloita sai verkoilla syvänteistä, ja niitä perattiin kirveellä ja savustettiin niin että meidän lasten naamat kiiltelivät rasvasta herkullista kalaa rantakivellä mutustellessa.
Tämänkertaisen suolapulssin vaikutukset jäävät nähtäviksi, hitaasti pohjaa pitkin mateleva suolaisempi vesi voi olla rannikollamme vasta parin vuoden päästä jos se tällä kertaa tänne asti jaksaisi. Sitä odotellessa, koukkuinen ovenkahva odottaa käyttöä varaston hyllyllä.
Ei nyt muuten tähän liity, mutta ikänsä sisämaassa asunut hämäläinen oli 18-kesäisenä huvilalla Porkkalassa ja huuhteli naamansa rannassa. Se vesi maistui suolaiselta:)
Ennen meriairoja luulin osaavani soutaakin, mutta se on jo toinen stoori..
Ilmoita asiaton viesti
Ikänsä rannikolla asunut muistelee kun muutti Tampereelle opiskelemaan ja kävi Pyhäjärvessä uimassa, miten erilaista se vesi onkaan. Jotenkin pehmeämpää ja lämpimämpää, ja tummaa. Ei huonompaa tai parempaa mutta erilaista.
Muksuna olisi ollut lähinnä häpeä, jos olisi käyttänyt järvihankaimia. Uudessakaupungissa muuten oli Tampereen kaupungin omistama kesäviettopaikka ”Ihala” ja aina kun näki pienen veneen täynnä porukkaa, tai muuten pitämässä meteliä kun veneessä pitää puhua hiljaa, todettiin että ”tamperelaisia”.
Ilmoita asiaton viesti
Lämpimämpää, järvivesi on lämpimämpää – olen käynyt hiekkarannalla Pohjanlahdella uimassa, ja tuntui siltä että jalat kohmettuu ennen kuin kahlaa uintisyvyyteen.
PS. Olit lisännyt toisen kappaleen: Meriairot on luokkaa Jerry Lewis, nehän valuu käsistä. Silloin anno domini Porkkalassa kukaan ei osannut niillä soutaakaan, mun tartti opetella jotta päästiin tanssilavalle. – Onneksi oli tyyntä, mutta käsittääkseni meriairot on myrskyssä huomattavasti paremmat.
Ja kyä tamperelaiset osaa olla veneessä hiljaa, jos tarttee. Ninku vaikka mato-ongella. Mutta rannikolla ja saaristossa ei vissiin osata onkiakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ikäni kesät (ja nykyään osan muutakin vuotta) Turun saaristossa asuneena muistan kuinka hätkähdyttävää oli ensi kertaa uida ”oikeassa” meressä – nimittäin Atlannin valtameressä. Olin koko lapsuuden luullut että Itämeri on suolainen, mutta eihän sisämeremme sitä kunnolla ole. Sen sijaan kun suola täyttää suun ja silmät, kuivuu rannalla käsiin, se on silloin suolaista.
Ilmoita asiaton viesti
Itämeren brändi – vihaan itseäni kun käytän tuota sanaa mutta se on pahuksen osuva käsite – on silmissäni tätä nykyä aika kehno. Rehevöityminen, sinilevä, pohjasedimentit, sameus jne; uskaltaisinko sekaan? Nopeasti pulahdin saunasta uimassa muutamia vuosia sitten Brändössä (huom. äänteellinen yhteys sanaan brändi), ja olo oli kuin klassikko-sotaveteraanilla, joka lausui sen ”tietynlainen reissu mutta tulipahan tehtyä”.
Entä Välimeri? Sinne on 2000-luvulla hukkunut niin monta veneellistä pakolaisia, että rantakohteessa aamu-uinnilla tulee mieleen vaikka mitä. Eikä se puhdas ole ”normaaleillakaan” mittareilla: olen käynyt toteamassa Italian rannikkokaupunkien lohduttoman sotkuisuuden, ja mihinkäs se muoviroska katuvieriltä rankkasateessa huuhtoutuu jos ei mereen?
Ja nyt tuotesijoittelua! Itämeren rehevöityminen ei ole yksittäisen matkailuyrityksen vika, joten tässä linkki viihtyisän hotellin sivuille:
https://www.hotellgullvivan.com/saaristohotelli-ravintola-gullvivan/
Ilmoita asiaton viesti
Rehevöityminen ja sameus on syyt, liikakansoituksen lisäksi, minkä vuoksi itse viihdyn paremmin Selkämeren reunalla kuin Saaristomerellä. Sehän aukeaa kohta tuon Brändön pohjoispuolella.
Brändön Andelshandeli on tullut tutuksi.
Ilmoita asiaton viesti
Viime heinäkuussa matkustin Helsingistä Porvooseen vanhalla J.L.Runeberg -aluksella. Näin pari merimetsojen – en liioittele – tuhoamaa vesirajasta puunlatvoihin asti vitivalkoista luotoa. Merimetso ei viime aikoina ole saanut julkisuutta, mutta eivät populaatiot ole mihinkään kadonneet.
Porvoonjoen suisto on kuin Floridan maisemaa ilman alligaattoreita. Oli hieno kokemus ajaa ainakin kilometrin matka kapeahkoa väylää tuuheiden ruovikoiden välissä!
Ilmoita asiaton viesti
Minä olen käynyt Affenanmaalla jossain ö.ssä, jonne vei förbindelsebåt. Jäi kymysys kuinka siellä talvella pääsee, jos on jäitä.
Ilmoita asiaton viesti
Näin ikävä kyllä on – saastumista olen seurannut 60-luvulta lähtien, ensin sisäsaaristossa. Kalakannat uistelun näkökulmasta ovat romahtaneet. Itselleni Selkämeri (Raumanmeri) on jäänyt valiettavasti vähemmän tutuksi. Asia pitää korjata. Onko sinulla alueelta hyviä vinkkejä kalastuksen ja majoituksen kannalta?
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on venepaikka Uudessakaupungissa, ja lähden siitä lounaaseen Kustavin Katanpään ohi juuri tuonne Jurmon pohjoispuolen saariin, niihin kohdille kun saaristo loppuu. 7,5 solmun matkavauhdilla kestää kolmisen tuntia, mutta paatissahan ollaan perillä heti kun köydet aukeaa. Rauman suuntiin ei tule lähdettyä.
Isokarin majakalla kannattaa käydä, ja sieltä pääsee hyljesafareille Sandbäckin matalille, jonne ei yksityisveneellä saa ajaa. Hieno näky kun kallioilla makaa ja vedessä killuu satoja hylkeitä uteliaana tuijottamassa kävijää.
Jostain syystä hauki on käytännössä kaikonnut ulkosaaristosta. Tutkijatkaan ei oikein tiedä että miksi.
Ilmoita asiaton viesti
Katanpääästä tuli idea että tuollaisen reissun voisi tehdä, että yhdistää luonnosta nauttimisen, kalastamisen ja – kulttuurin.
Nimittäin Lypertössähän sijaitsee juurikin tuo Volter Kilven Alastalon sali.
Pitäisi katsoa majoitus, mahd. veneen vuokraus jne. asiat.
Ja: yleinen kalastonhoitomaksu ei alueella kalastamiseen taida riittää (?).
Ilmoita asiaton viesti
Kustavissa on perinteiset Volter Kilpi -päivät heinäkuussa. Sinne vain piippua valikoimaan. 🙂
”Suomen” puolella merialueella ymmärtääkseni normi kalastuskortin pitää riittää. Ahvenanmaalla jos itsekseen heittelee, kannattaa pitää pullo mukana jos vedenomistaja tulee kyläilemään. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos linkistä, Tuomas!
Olen kalastanut Brändön vesille jo 70-luvulla, etupäässä majoittuneena Jurmoon.
Kun tulee tilaisuus, pitää testata Gullivanin palveluita.
Ilmoita asiaton viesti