Unelma elää

Kuva Voikkaan Wembleyltä eilisen 5.divarin ottelusta VoPpK- LIK

Olen urheilun suurkuluttaja. Olen sekä harrastanut että seurannut eri lajeja koko ikäni.

Yleisurheilu, hiihto, voimailulajit sekä palloilu päällimmäisenä.

Pelailin itsekin aikanaan Voikkaan Pallo- Peikoissa. Paino sanalla pelailin.

Olen kesän aikana käynyt seuraamassa paikan päällä eri tason pelaamista 1-divarista(MyPa/KTP), 6-divariin. Eilen viimeksi, VoPpk hävisi Voikkaan Wembleyllä LIK:lle vitosen ottelun 0-1.

 

Olen käynyt katsomassa Suomen maajoukkueen esityksiä muistaakseni vuodesta 1981 alkaen. Suomi voitti Albanian Kotkassa pelatussa ottelussa 2-1. Maaleista vastasivat Houtsonen ja Kousa. Kyse oli MM-karsinnasta vuoden 1982 kisoihin. Suomi muuten hävisi noissa karsinnoissa vieraissa Länsi-Saksalle 1-7 ja Itävallalle 1-5.

1986 kisoihin Suomen pääsy oli kahden pisteen päässä.

Olin paikalla 1988 Olympiastadionilla kun Suomi pelasi MM-karsintaa Länsi-Saksaa(tuleva maailmanmestari) vastaan. Muistini mukaan, myöhästyimme hetken ottelun alusta ja pääsimme sisälle kun ottelua oli pelattu noin kymmenen minuuttia. Tilanne oli siinä vaiheessa 0-2 ja tulostaululla paistoi nimi, Rudi Völler, kahdesti.

Suomen pääsy jalkapallon miesten arvokisoihin on ollut vain pari kertaa lähellä, tuo 1986 ja 1998. Toki olympiakisoihin Suomi on osallistunut neljästi(1912,1936,1952 kisaisäntänä ja 1980).

1997 oli  se hetki ja tilanne, että voittamalla viimeisessä MM- karsintaottelussa Suomi olisi päässyt jatkokarsintaan. Tuo ottelu oli sateisella Olympiastadionilla 11.10 1997. Missä olit silloin? Minä olin paikan päällä. Muistan lopun elämääni sen pingpong-pallon ja ennen kaikkea sen, kuinka yli 30000 ihmistä voi mennä niin hiljaiseksi Unkarin tehtyä tasoitusmaalin aivan viime sekunneilla. Tuo ilta ei unohdu koskaan.

Suomen jalkapallon ”Kultainen sukupolvi”, Litmanen, Hyypiä, Forssell ym. ei koskaan päässyt arvokisoihin. Ei vaikka Suomi pelasikin monesti yksittäisissä otteluissa erittäin hyvin, jopa maailman huippumaita vastaan. Se ei vaan riitä kun kyse on karsinnasta, jossa tason pitää pysyä korkeana koko ajan.

Eilinen ilta Ratinassa, Tampereella toi kisapaikan lähemmäs kuin koskaan. Suomella on viiden pelatun ottelun jälkeen kasassa 12 pistettä. Italia, nelinkertainen maailmanmestari, johtaa lohkoa 15 pisteellä eli on tappioitta. Suomi kohtaa Italian sunnuntaina. Tasuri olisi meille voitto, vaikka uskonkin Suomen pelaavan rohkeasti voitosta. Rohkeasti, mutta ei uhkarohkeasti.

Aivan kuten jääkiekossa, Suomen menestystä odoteltiin vuodesta toiseen ja aina petyttiin. Suomi ei ole saanut mitään ilmaiseksi. Ehkä ne lukuisat pettymykset ovat valmistaneet meitä siihen hetkeen, kun unelma vihdoinkin toteutuu. JOUKKUE, ei yksilöt, pelaavat Suomen lopputurnaukseen.

Ruotsi, Tanska, Norja ja Islanti ovat kaikki olleet lopputurnauksessa. Ruotsi on kolminkertainen MM-mitalisti, Tanska Euroopan mestari ja Norja sekä Islanti pelanneet lopputurnauksessa ikimuistettavasti. Nyt on Suomen aika. Mutta sinne ei pääse toivomalla vaan pelaamalla.

Jalkapallon ystävänä uskon, että NYT se tapahtuu. Eilinen ottelu vakuutti minut. Ei se ollut virheetön vaan täynnä riskejä ja virheitä, mutta se mikä tekee vaikutuksen on tuon jengin uskallus tehdä virheitä. Virheisiin ei kuitenkaan jäädä märehtimään vaan se korjataan. Kaveria autetaan ja suuri tähtemme, Teemu Pukki oli eilen tämän asenteen ruumiillistuma. Ei täydellisellä pelaamisella otettiin kolme pistettä.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu