Hienot kisat, väärässä paikassa

Käynnissä olevat yleisurheilun MM-kisat Qatarin Dohassa ovat monessa mielessä poikkeukselliset. Qatar sai kisat- rahalla.

Kisat käydään ääriolosuhteissa, lähes aavikolla. Olosuhteet ovat sellaiset, että pitkäkestoiset lajit on jouduttu suorittamaan yöllä. Ja siitä huolimatta lämpötila ja kosteus ovat olleet korkealla. Urheilijat sen ovat tunteneet nahoissaan. Onpa tätä kutsuttu joissain kommenteissa jopa ihmiskokeeksi

Toisekseen, kisat myönnettiin maalle, jonka kokemus, ymmärrys ja osaaminen yleisurheilusta ovat varsin rajalliset. Yleisökato on ollut silmiinpistävää. Se on menetys paitsi lajille, niin ennen kaikkea urheilijoille. Miesten ja naisten 100 metrin finaali on perinteisesti ollut yksi kisojen huipentumista. Tätä huipentumaa söi tällä kertaa, vähäinen, suorastaan häpeällisen pieni yleisömäärä.

Kolmanneksi. Stadionin ja infran rakentamiseen liittyy paljon epäilyjä orjatyövoiman käytöstä ja epäinhimillisistä työolosuhteista.

Mutta minäkin katson kisoja. Pitäisikö jättää katsomatta? Auttaisiko se jotenkin tätä asiaa? Edessä ovat vielä suurimmista suurimmat- jalkapallon MM-kisat. Jostain helvetin(mistähän) syystä ne myönnettiin tuonne samaan paikkaan. Qatarhan on tunnettu korkeasta jalkapalloilun tasostaan. Sarkasmia…

Kisojen urheilullinen anti on ollut joka tapauksessa korkealla tasolla ja on käyty erittäin mielenkiintoisia kilpailuja.

Eilinen päivä toi  kaksi kultamitalia Pohjoismaihin, Norjaan ja Ruotsiin.  

Karsten Warholm ja Daniel Ståhl ovat molemmat yleisurheilun supertähtiä.

Naisten korkeus, miesten 5000 metriä , miesten pituus, miesten 3-loikka nyt muutaman mainitakseni ovat kaikki olleet erittäin mielenkiintoisia, yllätyksellisiä ja jännittäviä kisoja.

Naisten seipäässä nähtiin uskomaton suoritus kun Ruotsin Angelica Bengtssonilta ensin katkesi seiväs, todella dramaattisesti ja heti perään hän hyppäsi uuden Ruotsin ja Pohjolan ennätyksen, 480. Todellinen taistelija!

Entäs sitten Suomi? Toistaiseksi vaisua. Ikävää näin on todeta, mutta synkältä näyttää. Toistaiseksi paras sijoitus on ollut siellä sijan 20 kieppeillä. Olisiko ollut Anne-Mari Hyryläisen 19.sija maratonilla?

Silmiinpistävää on ollut, mielestäni, alisuorittaminen. Kun kesän, koko kauden, päätavoite on ollut tiedossa ja sinne on tähdätty ja panostettu kaikki, niin miten ei onnistu edes sen oman parhaan tuloksen tekeminen? Sillä oltaisiin jo oltu, ainakin muutamassa lajissa, jatkossa. Nyt matka on tyssännyt alkueriin tai karsintaan. Henkinen kantti?

Suomen ikiaikainen leipälaji, keihäänheitto, oli naisten karsinnan osalta tasoltaan hyvä. Loppukilpailuun vaadittiin tulos 60,90. Suomalaiset eivät ole sellaista heittoa lähelläkään eikä karsinnassa nähty nytkään yhtään suomalaisheittäjää. Onhan se jonkin sortin tragedia.

Jenni Kangas on heittänyt 25.8 2017 tuloksen 60,98 ja tämän kauden kotimaan kärkitulos on Jatta-Mari Jääskeläisen 57,47. Toivotaan että uudesta heittäjäpolvesta löytyy yli 60 metrin heittäjiä ja että he eivät tyydy tavoittelemaan ”vain” 60 metriä. Sama pätee miesten ”haamurajaan” 80 metriä. Miehiä meillä on kisoissa mukana kolme. En odota ihmeitä.

Ehkä eniten odotan naisten pika-aitojen kolmikolta: Hurske, Neziri ja Korte. En finaalipaikkaa, mutta alkueristä jatkoon. Naisten 3-loikassa Kristiina Mäkelällä on potentiaalia hypätä finaaliin asti. Mutta karsinta ei ole koskaan läpihuutojuttu. Toivotaan että nyt askelmerkki ja ponnistus on kohdillaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu