Hiihtokriitikko narisee

Talvi se tekee tuloaan ja osassa maata lunta näyttää olevan hiihtämiseenkin ulkoilmassa. Tämä lienee pakko todeta erikseen kun sitä voi harrastaa hiihtoputkissakin.

Hiihto on hieno ja perinteinen urheilu- ja liikuntalaji. Perinteisen tyylin hiihtotekniikalla jyystettiin menemään vuosikymmeniä Salpauselät, Falunit ja Holmenkollenit. Latuja ei aikanaan edes ollut vaan suksilla mentiin pitkin polkuja ja uria.

Nykyään tai jo vuosia on latukone tehnyt maastoon kiskot tai baanan, joita myöten on hyvä hiihtäjän hiihdellä.

Tarinan mukaan ns.vapaa tyyli tuli mukaan hiihtoon 70-luvulla. Pauli Siitosta pidetään tekniikan keksijänä ja kehittäjänä. Tuon Wiki-linkin mukaan Siitonen olisi matkinut kaveriaan Alpo Virtasta ja taitaakin olla niin, että keksijöitä tyylille on ainakin nämä kaksi herraa. Itse muistan USA:n Bill Kochin hiihdot ja toisaalta Kari Härkösen maailmanmestaruushiihdon 15 km:llä Seefeldin kisoista 1985.

Suomi ja suomalaiset ovat olleet näissä lajimuutoksissa, huolimatta Siitosesta, olleet aina vähän jälkijunassa. Oli kyse sitten puusuksien vaihtumisesta lasikuitusukseen tai perinteisen tekniikasta vapaaseen.

Sprinttihiihto on melko uusi laji. En pidä siitä, totean sen heti kärkeen. Minusta se on lajina täysin keinotekoinen ja tehty lähinnä niille kärsimättömille, jotka eivät ymmärrä tai eivät jaksa keskittyä pidempiin matkoihin tai väliaikakisaamiseen. Oli nyt sitten kyse sprintistä perinteisellä tyylillä eli suksijuoksusta tai vapaan tyylin sprintistä. Parisprintti ei iske sekään, ei sitten yhtään.

Jos ehdotus sadan metrin spintistä menee läpi ja laji tulee mukaan arvokisoihin, niin minusta ei tule lajin katsojaa.

En pidä myöskään lainkaan  yhteislähdöistä. Se toi lajiin siihen kuulumattoman elementin, roikkumisen taidon. Petter Northug lienee tästä osaamisesta paras esimerkki. Olihan hän erinomaisen kova hiihtäjä, ei toista sanaa, mutta kuten totesin, en pitänyt lajin luonteen muutoksesta. Mutta olihan yhdessä vaiheessa enemmän sääntö kuin poikkeus se, että hiihdellään 49 kilometriä viidenkympin kisaa ja lopussa Northug voittaa. Voitti muuten peräti neljästi 50 km:n arvokisoissa. En sitä muista olivatko kaikki yhteislähtökisoja, mutta sellainen muistijälki minulle on jäänyt, että Northug oli erikoistunut nimenomaisesti tähän.

Muutenkin noiden massalähtöjen ongelma on se, että siinä rytäkässä menee sekä sukset että seuvat sekaisin, kisa on ohi ennen kuin se ehtinyt alkamaan. Viestihiihtoon massalähtö tosin toimii kuten se on toiminut jo vuosikymmeniä.

Sitten on tämä aivan käsittämätön erikoisuus jossa kesken kisan ”ajetaan varikolle” vaihtamaan suksia. En ymmärrä. Yksillä suksilla, ne mitkä on jalkaan päätetty laittaa kisan alusta, pitää mennä maaliin saakka. Jos suksi ei pelaa, se ei pelaa. Eikö se ole osa lajin luonnetta? Ei se mitään formulaa ole.

Väliaikalähtö. Se on ainoa ja oikea tapa kisata. Min miälest.

Vapaa tyyli eli luisteluhiihto on ok, perinteisen rinnalla. Perinteisen hiihto pitää mielestäni säilyttää arvokisoissa eikä tuoda mukaan uusia, ”vauhdikkaita” lajeja joiden ainoa tarkoitus on palvella lyhytjännitteistä katsojaa.

Vapaan kisa vapaalla tyylillä ja perinteisen perinteisellä. Lähdöstä maaliin. Mustikkasoppaa rinnuksilla ja räkä poskella. Sillee.

Narisin ja heti helpotti. Taas on maailman tärkein asia käsitelty.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu