Musiikki on

Paitsi että luonnossa liikkuminen on kohdallani lisääntynyt, niin myös lukeminen ja musiikin kuunteleminen. Olen toki ollut musiikin suurkuluttaja koko ikäni, mutta jotenkin olen ”löytänyt” uudelleen sitä musaa, jota kuuntelin nuoruudessani.

Ensimmäinen muusikko, jonka musiikki kolahti minuun oli- Tapio Rautavaara. Sitten tuli Irwin. Heti kohta Hurriganes, joka oli ensimmäinen stara jota kävin ihan katsomassa Kuusankosken Kansantalolla 1980, kun yhtye kiersi 10/80-kiertuetta

Eka ulkomainen artisti jota kävin katsomassa paikan päällä oli Kim Wilde, joka esiintyi Helsingin Jäähallissa joskus 1983-84 aikaan.

Noihin aikoihin kuulin tai sisäistin herran nimeltä Bruce Springsteen. Hungry heart ja Born to run iskostuivat korvamadoiksi ja sitten tuli levy nimeltä Born in the U.S.A.- se olikin sitten menoa. Olen The Boss-fani edelleen. Pari kertaa olen kyseisen herran konsertin käynyt katsomassa ja todennut hänet aivan jäätävän kovaksi esiintyjäksi. Ei ole todellakaan jäänyt sellainen olo että ”rahat pois ja menoksi”. Kyllä on saanut musiikkia koko rahan edestä. Kun lisäksi taustabändi The E Street Band on täynnä käsittämättömän lahjakkaita soittajia, niin voi sanoa että siitä soitosta todellakin nauttii.

Olimme kaverin kanssa etelän leirillä joskun 80-luvun lopussa, siis ryyppylomalla, ja eräässä Playa del Inglesin juottolassa soi aamuyön hetkinä musiikki joka sai aikaan samanlaisen ”herätyksen” kuin tuo edellä kertomani Boss.

Kuulin biisin nimeltä Hell’s Bells ja loppu olikin sitten menoa. Muistan käyneeni tiskijukalta tai mikä lie mikko olikaan, kysymässä että mitä v.ttua tuo äskeinen oli?  No kaveri löi minulle käteen levyn nimeltä Back in black. Olin kuunnellut toki kyseistä australiaista rytmimusiikkiorkesteria aiemmin, mutta ei se silloin kolahtanut lainkaan. Se levy oli nimeltään Flick of the Switch ja ehkä aussipumpun huonoin levy ikinä. Mutta tämä Back in Black oli ”uskoontulo”. AC/DC on minulle maailman kaikkien aikojen kovin rockbändi ja on ollut sitä siitä hetkestä alkaen. Olen bändin nähnyt kolmesti ja paras keikka oli Hämeenlinnassa, Kantolan tapahtumapuistossa 2015.

Kuuntelen sekä ulko- että kotimaista musiikkia. Ja myös aika laidasta laitaan. Mutta en kuuntele rappia tai hiphoppia. Sori siitä. Rockista iskelmään kylläkin.

Jos nyt suosikkeja pitäisi listata, niin riippuu tilanteesta ja tunnelmasta. Kotimaisia suosikkejani, edellä mainittujen lisäksi, ovat mm. Eput, Juice, Kolmas Nainen, Leevi and the Leavings, J.Karjalainen, Samuli Edelmann, Laura Voutilainen, Junnu Vainio, Kari Tapio, Peer Gunt, Haloo Helsinki, Sir Elwoodin Hiljaiset Värit, Lapinlahden Linnut, Topi&Agents, Egotrippi ja kyllähän miä Lauri Tähkääkin kuuntelen sujuvasti.

Ulkomaisista maistuu mm. Sting, Dire Straits, Dio, ZZ Top, Rainbow, ABBA, DR.Feelgood, George Thorogood, Neil Young, Ennio Morriconen ja Hans Zimmerin leffamusa ja Nordman…kyllä, ruotsalainen folkrock on minun makuuni.

Joskus tulee myös hetkiä kun kuuntelen sujuvasti klassista musiikkia. Vanhoja mestareita Mozartista Sibeliukseen.

Musiikin kuuntelu on todella terapeuttista oli sitten kuntosalilla tai vaikka mökillä. Monesti kuuntelen musaa ennen nukkumaan menemistä. Ja herään siihen kun musa pauhaa korvanapeissa.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu