Valmista tuli, matka jatkuu

Pitkäaikainen haaveeni toteutuu tällä viikolla. Sain tänään lähetyksen Porvoon Kirjakeskuksesta ja uunituore kirjani, Syvään päähän, on kädessäni. Tai siis tuossa pöydällä, jotta voin kirjoittaa tämän blogin. Laitan tämä tänne Vapaavuoron puolelle, en Puheenvuoron.

Kirjan julkaisupäivä on keskiviikkona 20.5 2020.

Syvään päähän, etu-ja takakansi

Tässä yllä kuva kirjan etu-ja takakannesta.

Kirjan kirjoittaminen oli viime kesäinen ja loppuvuoden 2019 mittainen projekti. Kirjoitin käytännössä lähes päivittäin, osin muistiinpanojen, osin muistikuvieni varassa. Myös blogin pitämisestä oli hyötyä tässä prosessissa. Se toimi ikään kuin päiväkirjana, josta oli hyvä käydä hakemassa muistikuvia. On hyvä ymmärtää, että blogit kirjoitetaan usein hetkessä, sillä tiedolla ja kokemuksella joka itsellä asioista on. Olikin eräänlainen oppimismatka tutustua yli kymmenen vuoden takaiseen omaan ajatteluun ja siihen miten ilmaisin tuolloin itseäni. Huomasin, että se mitä silloin on sanonut tai miten sen on sanonut, ei ole enää välttämättä se miten asian nyt ilmaisisin tai sanoisin. Olen muuttanut mielipidettäni kun olen saanut lisää tietoa ja- kokemusta. Mutta en minä kadu sanomisiani tai tekstejäni noilta ajoilta. Ne on tehty siinä ajassa ja sillä tunteella ja tietämyksellä joka minulla tuolloin oli.

Kirjan kirjoittaminen oli todella terapeuttinen kokemus. Sain käydä läpi kaiken ja puhdistaa ilmaa. Totean kirjan alkusanoissa, että en kerro totuutta enkä varsinkaan omi sitä. Minusta on todella outoa, että joillakin tuntuu, omasta mielestään, olevan siihen yksinoikeus. Ei se, että kirjoittaa jostain, tee asiasta totta. Se on henkilön oma näkökulma, hänen totuutensa ja hänen muistikuvansa, niistä on kyse omalla kohdallani. Jokainen muistaa asiat itselleen parhain päin. Tai ainakin valtaosa ihmisistä tekee niin. Minä pyrin kirjassani kritisoimaan myös itseäni ja omia ratkaisujani. Se ei ollut helppoa. Mutta suosittelen sitä lähestymistapaa.

Kirjoitin kirjan Google Docsilla. Se toi joskus hupaisia tilanteita eteen kun ennakoiva tekstinsyöttö ehdotti aivan käsittämättömiä sanoja ja sai aikaiseksi todella hölmöjä lauseita. Kirjoitin aluksi määrää ja siitä kaikesta karsittiin sata sivua pois. Pelkäsinkin, että kirjasta tulee yhtä ohut kuin nuohouskuitista. Mutta siitä tuli kuitenkin yli 400 sivuinen, oikea kirja.

Omalle tekstille tulee helposti sokeaksi ja minulla oli onneksi tukenani ja apunani kustantajan, WSOY:n puolelta, toimittaja Outi Kaartamo. Hän sai kirjan väännetyksi lopulliseen muotoonsa ja ennen kaikkea, toivottavasti, luettavampaan muotoon ja kronologiseen järjestykseen. Kiitos Outi!

Kiitos kustantajalle, WSOY:lle kirjan kustantamisesta. Prosessi oli kaikin puolin miellyttävä kokemus.

Kirjan alaotsikko- Muistelmani, voisi olla myös testamentti tai välitilinpäätös politiikalle. Olen oppinut ettei koskaan pidä sanoa ei koskaan, mutta politiikka saa tässä vaiheessa jäädä. Istun valtuustossa tämän kauden loppuun ja se on sitten siinä.

Palo kirjoittamiseen ei ole suinkaan loppunut. Olen kirjoittanut satoja blogeja vuosien varrella ja olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Tiedä häntä vaikka kirjoittaisin joskus toisenkin kirjan…

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu